Kannustinpohjaisen sairausvakuutuksen potentiaali kansantautien vähentämisessä

Abstract

Terveys ja hyvinvointi koskettaa kaikkia ihmisiä joka päivä sekä mikro- että makrotasolla. Arviolta yli 40 prosenttia suomalaisista sairastaa jotakin pitkäaikaissairautta, ja sairastavuus on yleistynyt kaikissa ikäryhmissä. Erityisesti kansantaudeilla ja niiden yleisyydellä on laaja vaikutus yksilöiden hyvinvointiin sekä yhteiskunnan talouteen. Kansantaudit ovat osin ennaltaehkäistävissä terveellisillä elintavoilla, kuten päihteettömyydellä, terveellisellä ruokavaliolla sekä liikunnalla. Sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla olisi tärkeää saada ihmiset kiinnittämään huomiota terveyskäyttäytymiseen sairastumista ennaltaehkäisevässä mielessä. Sairastumisen riskiin varauduttaessa ja kansanterveyttä edistettäessä tavoitellaan taloudellista turvaa, hallitaan kustannuksia ja edistetään ennaltaehkäisevästi terveyttä ja hyvinvointia. Tutkielman taustalla on ajatus kannustinpohjaisen sairausvakuutuksen tuomasta mahdollisuudesta motivoida ihmisiä terveellisempään elämään tarjoten samalla kustannussäästöjä ja taloudellista turvaa sairastumisen varalle.

Tutkielma on toteutettu monimenetelmäisenä tutkimuksena, jossa on kaksi erilaista lähestymistapaa tutkimuskysymyksiin. Tutkimuskysymykset ovat 1. Millä tavoin taloudellinen kannustin ohjaa yksilön terveyskäyttäytymistä? ja 2. Millaisia sairauksia korvataan vapaaehtoisesta ja lakisääteisestä sairausvakuutuksesta? Alatutkimuskysymykset ovat ”Millaiset taloudelliset kannustimet motivoivat yksilöitä tavoitteiden saavuttamisessa?” ja ” Kuinka suuri osa sairausvakuutuksista korvatuista sairauksista on kansantauteja?”. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen tavoitteena on selvittää taloudellisen kannustimen teoreettista taustaa, ominaisuuksia ja toimivuutta suhteessa yksilön terveyskäyttäytymiseen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty integroivaa kirjallisuuskatsausta. Toisella tutkimuskysymyksellä selvitetään, kuinka paljon kansantauteja korvataan lakisääteisestä ja vapaaehtoisesta sairausvakuutuksesta eli kuinka merkittävä osa korvatuista sairauksista on sellaisia, joihin voi omilla elintavoilla vaikuttaa. Toisena tutkimusmenetelmänä on käytetty kuvailevaa tilastoanalyysiä.

Kirjallisuuskatsaukseen valikoituneet tutkimukset osoittivat, että taloudellisella kannustimella voidaan saada tutkittavat toimimaan tavoitteen mukaisesti, ja vaikuttaa siten heidän terveyskäyttäytymiseensä. Tutkimuksista selvisi, että rahallinen kannustin oli toimiva motivaattori sekä pienempänä ja välittömänä palkkiona tavoitellun suoritteen jälkeen, että suurempana korvauksena pidemmän aikavälin tavoitteen saavutuksesta. Negatiivinen taloudellinen kannustin vaikutti tutkittavien terveyskäyttäytymiseen myös pitkällä aikavälillä ja myös rahallisen panoksen poistumisen jälkeen. Vakuutusyhtiö X:n ja Kelan sairausvakuutustilaston tilastoaineistoa analysoitiin vertailemalla korvattujen sairauksien prosentuaalisia osuuksia. Analyysin tulos oli tutkielman kokonaistavoitteen kannalta merkittävä, sillä vapaaehtoisesta sairausvakuutuksesta korvatuista sairauksista noin 50 prosenttia osoittautui kansantaudeiksi ja lakisääteisestä sairausvakuutuksesta vastaava osuus oli noin 70 prosenttia. Tutkimuksessa selvisi myös, että kannustinpohjaiset sairausvakuutukset sisältävät paljon sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat perusteltavissa taloudellisen kannustimen toimivuudella. Suomalaisen vakuutusyhtiön sairausvakuutuksesta korvattujen sairauksien diagnoosien perusteella voidaan myös varovaisesti todeta vakuutuskannan olevan soveltuja kannustinpohjaiselle sairausvakuutukselle. Tutkielmassa tehdyn analyysin konsensuksena on, että kannustinpohjaisella sairausvakuutuksella voi olla potentiaalia kansansairauksien vähentämisessä suomalaisen yhteiskunnan kontekstissa tarkasteltuna.