”Yhteiskunta myös unohti meidät sinkut ja yksinasuvat” : Yksinasuvien sinkkujen kokema yksinäisyys koronaviruspandemian aikana
Mäkeläinen, Suvi (2021)
Mäkeläinen, Suvi
2021
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-01-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202101081109
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202101081109
Tiivistelmä
Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia vaikutuksia koronaviruspandemian aikaisella fyysisellä eristäytymisellä on ollut yksinasuvien sinkkujen kokemaan yksinäisyyteen. Pandemiaan liittyvien erilaisten rajoitusten ja suositusten seurauksena ihmisten on pitänyt keväästä 2020 lähtien vähentää kasvokkaista tapaamista muiden kanssa ja eristäytyä fyysisesti, jotta virus ei leviäisi väestön keskuudessa hallitsemattomasti. Tässä tutkimuksessa yksinasuvilla sinkuilla tarkoitetaan ihmisiä, jotka asuvat yksin, eivätkä ole vakavasti pariutuneet.
Vaikka länsimaissa sekä sinkkujen määrä että yksinasuminen ovat lisääntyneet, käydään sinkkuudesta edelleen vähän yhteiskunnallista keskustelua. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään sinkkuutta yhteiskunnallisena ilmiönä lähtien liikkeelle sinkkuuden käsitteen määrittelystä. Lisäksi sinkkuutta tarkastellaan suhteessa individualismiin, sinkkujen kokemaan yhteiskunnalliseen eriarvoistamiseen, eli singlismiin, ja yksinäisyyteen.
Kandidaatintutkielmassa käytetty aineisto kerättiin syksyllä 2020 sosiaalisessa mediassa julkaistulla internetkyselyllä, joka välitettiin Korona-ajan sinkut Facebook-ryhmään sekä Interaktio-ainejärjestön viestintäkanaviin. Kysely oli suunnattu kaikenikäisille yksinasuville sinkuille ympäri Suomen. Aineisto koostui 141 yksinasuvan sinkun vastauksesta, joita analysoitiin laadullisin tutkimusmenetelmin teemoittelun ja tyypittelyn avulla. Lisäksi aineistoa kvantifioitiin aineistosta muodostettujen tyyppien ja taustatekijöiden mukaan.
Tutkimuksen tuloksena aineistosta muodostettiin kaksi erilaista tyyppiä: yksinäisyyttä kokeneet sinkut ja yksinolon positiivisena kokeneet sinkut. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että sinkkujen yksinäisyys on mahdollisesti lisääntynyt koronaviruspandemian myötä, sillä yli puolet kyselyyn vastanneista yksinasuvista sinkuista oli kokenut yksinäisyyttä pandemian aikana. Sinkkunaiset olivat kokeneet miehiä enemmän yksinäisyyttä ja eniten yksinäisyyttä olivat kokeneet opiskelijat. Yksinäisyyden kokemus liittyi ihmissuhteissa ja arjessa tapahtuneisiin negatiivisena koettuihin muutoksiin, ja siihen, että pandemian vaikutuksia ei sinkkujen mielestä otettu tasavertaisesti huomioon yhteiskunnan ja perheellisten ihmisten silmissä. Yksinasuvat sinkut olivat kuitenkin kokeneet koronaviruspandemiaan liittyvän lisääntyneen yksinolon eri tavoin, sillä yksinäisyyden kokemus vaihteli ahdistavasta yksinäisyydestä myönteisenä ja rauhoittavana koettuun yksinoloon. Yksinolon oli kokenut positiivisena noin joka viides kyselyn vastaaja. Tämän tutkimuksen perusteella yksinäisyys näyttäytyy moninaisena ilmiönä, johon voi vaikuttaa yksilön subjektiivinen kokemus siitä, onko yksinolo toivottua vai vastentahtoista.
Vaikka länsimaissa sekä sinkkujen määrä että yksinasuminen ovat lisääntyneet, käydään sinkkuudesta edelleen vähän yhteiskunnallista keskustelua. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään sinkkuutta yhteiskunnallisena ilmiönä lähtien liikkeelle sinkkuuden käsitteen määrittelystä. Lisäksi sinkkuutta tarkastellaan suhteessa individualismiin, sinkkujen kokemaan yhteiskunnalliseen eriarvoistamiseen, eli singlismiin, ja yksinäisyyteen.
Kandidaatintutkielmassa käytetty aineisto kerättiin syksyllä 2020 sosiaalisessa mediassa julkaistulla internetkyselyllä, joka välitettiin Korona-ajan sinkut Facebook-ryhmään sekä Interaktio-ainejärjestön viestintäkanaviin. Kysely oli suunnattu kaikenikäisille yksinasuville sinkuille ympäri Suomen. Aineisto koostui 141 yksinasuvan sinkun vastauksesta, joita analysoitiin laadullisin tutkimusmenetelmin teemoittelun ja tyypittelyn avulla. Lisäksi aineistoa kvantifioitiin aineistosta muodostettujen tyyppien ja taustatekijöiden mukaan.
Tutkimuksen tuloksena aineistosta muodostettiin kaksi erilaista tyyppiä: yksinäisyyttä kokeneet sinkut ja yksinolon positiivisena kokeneet sinkut. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että sinkkujen yksinäisyys on mahdollisesti lisääntynyt koronaviruspandemian myötä, sillä yli puolet kyselyyn vastanneista yksinasuvista sinkuista oli kokenut yksinäisyyttä pandemian aikana. Sinkkunaiset olivat kokeneet miehiä enemmän yksinäisyyttä ja eniten yksinäisyyttä olivat kokeneet opiskelijat. Yksinäisyyden kokemus liittyi ihmissuhteissa ja arjessa tapahtuneisiin negatiivisena koettuihin muutoksiin, ja siihen, että pandemian vaikutuksia ei sinkkujen mielestä otettu tasavertaisesti huomioon yhteiskunnan ja perheellisten ihmisten silmissä. Yksinasuvat sinkut olivat kuitenkin kokeneet koronaviruspandemiaan liittyvän lisääntyneen yksinolon eri tavoin, sillä yksinäisyyden kokemus vaihteli ahdistavasta yksinäisyydestä myönteisenä ja rauhoittavana koettuun yksinoloon. Yksinolon oli kokenut positiivisena noin joka viides kyselyn vastaaja. Tämän tutkimuksen perusteella yksinäisyys näyttäytyy moninaisena ilmiönä, johon voi vaikuttaa yksilön subjektiivinen kokemus siitä, onko yksinolo toivottua vai vastentahtoista.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8695]