Lapsisotilaan oikeudellinen asema aseellisessa konfliktissa
Pöntinen, Eevi (2021)
2021
Hallintotieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-01-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202101081107
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202101081107
Tiivistelmä
Yhdistyneiden kansakuntien viimeisimmän selvityksen mukaan vuonna 2019 aseellisiin konflikteihin osallistui useita tuhansia lapsia 14 valtion alueella. Selvityksen mukaan lapsisotilaista suurin osa osallistui suoranaisesti taistelutoimintaan. Selvityksen mukaan nuorimmat lapsisotilaat olivat kuusivuotiaita. Lapsisotilaaksi voidaan katsoa kuka tahansa alle 18-vuotias henkilö, joka osallistuu joko vapaaehtoisesti tai pakotettuna asevoimien tai muun aseellisen ryhmittymän toimintaan.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lapsisotilaan oikeudellista asemaa lainopin avulla. Tutkimuskysymys ”mikä on aseellisessa konfliktissa taistelevan alaikäisen henkilön oikeudellinen asema kansainvälisten sopimusten mukaan?” pyrkii selvittämään, mitkä kansainvälisten sopimusten oikeusnormit vaikuttavat taisteluihin osallistuvan lapsisotilaan oikeudelliseen asemaan. Tutkimuksessa pyritään selvittämään lapsiterroristin oikeudellista asemaa ja lapsisotilaan rikosoikeudellista vastuuta kansainvälisessä rikosoikeudessa.
Tutkimuksen pääasiallisena aineistona toimivat kansainvälisen humanitäärisen oikeuden sopimukset ja lapsen oikeuksia määrittävät kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Lainopillisena menetelmänä käytetään systematisointia, jonka lähtökohtana käytetään kriittistä lex specialis derogat legi generali -derogaatioperiaatteen tarkastelua ja perus- ja ihmisoikeusmyönteistä tulkintaa. Tutkimuskysymyksen oikeudellista problematiikkaa tarkastellaan myös oikeusrealistisesta näkökulmasta tarkoituksena pohtia oikeusnormien todellista soveltamista aseellisen konfliktin aikana.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kahden kansainvälisen oikeuden sopimusjärjestelmän välisestä suhteesta. Kansainvälinen humanitäärinen oikeus määrittää aseellisen konfliktin aikana päteviä oikeusnormeja, jotka kuvaavat esimerkiksi taistelijan oikeudellista asemaa ja erotteluperiaatetta. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten lapsen oikeuksien yleissopimus lisäpöytäkirjoineen määrittää lapsen oikeuksia ja niiden turvaamista kaikissa tilanteissa. Perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi aseellisten konfliktien aikana on mielekästä soveltaa lex favorabilis -periaatetta, jonka mukaan oikeusnormeista valitaan tilanteessa ne, jotka antavat eniten suojaa taisteluihin osallistumattomille.
Tutkimuksen mukaan lapsisotilaan oikeudellinen asema on näiden kahden kansainvälisen oikeuden sopimusjärjestelmän välinen hybridi, joka muodostuu yhdistelemällä normeja kummastakin sopimusjärjestelmästä. Lapsisotilas on 15–17-vuotias suoranaisesti taisteluihin osallistuva henkilö. Kaikki alle 15-vuotiaat ja välillisesti taisteluihin osallistuvat alle 18-vuotiaat lapset kuuluvat erityissuojeltujen siviilien joukkoon. Laillisena taistelijana lapsisotilaalla on oikeus sotavangin asemaan, sotilaalliseen voimankäyttöön ja hänestä tulee myös laillisen voimankäytön kohde. Lapsiterroristi luo sotilasjoukoille suuremman uhkan, ja luokitellaan helpommin voimankäytön kohteeksi moraalisista syistä. Kansainvälinen rikostuomioistuin ei ole määrittänyt rikosoikeudellisen vastuun alaikärajaa, mikä osaltaan heikentää sekä lapsisotilaiden käytön tuomitsemista että lapsisotilaiden käytön ennaltaehkäisemistä.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lapsisotilaan oikeudellista asemaa lainopin avulla. Tutkimuskysymys ”mikä on aseellisessa konfliktissa taistelevan alaikäisen henkilön oikeudellinen asema kansainvälisten sopimusten mukaan?” pyrkii selvittämään, mitkä kansainvälisten sopimusten oikeusnormit vaikuttavat taisteluihin osallistuvan lapsisotilaan oikeudelliseen asemaan. Tutkimuksessa pyritään selvittämään lapsiterroristin oikeudellista asemaa ja lapsisotilaan rikosoikeudellista vastuuta kansainvälisessä rikosoikeudessa.
Tutkimuksen pääasiallisena aineistona toimivat kansainvälisen humanitäärisen oikeuden sopimukset ja lapsen oikeuksia määrittävät kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Lainopillisena menetelmänä käytetään systematisointia, jonka lähtökohtana käytetään kriittistä lex specialis derogat legi generali -derogaatioperiaatteen tarkastelua ja perus- ja ihmisoikeusmyönteistä tulkintaa. Tutkimuskysymyksen oikeudellista problematiikkaa tarkastellaan myös oikeusrealistisesta näkökulmasta tarkoituksena pohtia oikeusnormien todellista soveltamista aseellisen konfliktin aikana.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kahden kansainvälisen oikeuden sopimusjärjestelmän välisestä suhteesta. Kansainvälinen humanitäärinen oikeus määrittää aseellisen konfliktin aikana päteviä oikeusnormeja, jotka kuvaavat esimerkiksi taistelijan oikeudellista asemaa ja erotteluperiaatetta. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten lapsen oikeuksien yleissopimus lisäpöytäkirjoineen määrittää lapsen oikeuksia ja niiden turvaamista kaikissa tilanteissa. Perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi aseellisten konfliktien aikana on mielekästä soveltaa lex favorabilis -periaatetta, jonka mukaan oikeusnormeista valitaan tilanteessa ne, jotka antavat eniten suojaa taisteluihin osallistumattomille.
Tutkimuksen mukaan lapsisotilaan oikeudellinen asema on näiden kahden kansainvälisen oikeuden sopimusjärjestelmän välinen hybridi, joka muodostuu yhdistelemällä normeja kummastakin sopimusjärjestelmästä. Lapsisotilas on 15–17-vuotias suoranaisesti taisteluihin osallistuva henkilö. Kaikki alle 15-vuotiaat ja välillisesti taisteluihin osallistuvat alle 18-vuotiaat lapset kuuluvat erityissuojeltujen siviilien joukkoon. Laillisena taistelijana lapsisotilaalla on oikeus sotavangin asemaan, sotilaalliseen voimankäyttöön ja hänestä tulee myös laillisen voimankäytön kohde. Lapsiterroristi luo sotilasjoukoille suuremman uhkan, ja luokitellaan helpommin voimankäytön kohteeksi moraalisista syistä. Kansainvälinen rikostuomioistuin ei ole määrittänyt rikosoikeudellisen vastuun alaikärajaa, mikä osaltaan heikentää sekä lapsisotilaiden käytön tuomitsemista että lapsisotilaiden käytön ennaltaehkäisemistä.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8453]