Teknologiavälitteinen vuorovaikutus ja työhyvinvointi hajautetuissa organisaatioissa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin keväällä 2020 hajautetusti työskennelleiden työyhteisöjen teknologiavälitteistä vuorovaikutusta ja työhyvinvointia. Työyhteisön vuorovaikutus nähdään yleensä tärkeäksi työhyvinvoinnin osa-alueeksi ja kevään poikkeuksellisen covid-19-tilanteen vuoksi monet asiantuntijayhteisöt siirtyivät etätöihin. Tällöin yhteydenpito ja vuorovaikutus muuttuivat päänsääntöisesti teknologiavälitteisiksi. Tämän tutkimuksen päämääränä oli kartoittaa, millaista etätyön vuorovaikutus oli ollut ja miten se oli koettu. Tämän lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli koota kokemuksia teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen ja viestinnän vaikutuksista työhyvinvointiin.

Tutkimuksen taustateoriana toimi voimavaralähtöinen työhyvinvoinnin malli, jossa työhyvinvoinnin tekijät jakautuvat kolmeen pääomakategoriaan: rakennepääomaan, psykologiseen pääomaan sekä sosiaaliseen pääomaan. Lisäksi tutkimusta taustoittavat aiempi tutkimus teknologiavälitteisestä vuorovaikutuksesta ja hajautetuista tiimeistä.

Tutkimusaineisto kerättiin lokakuussa 2020 haastattelemalla videovälitteisesti neljän eri organisaation asiantuntijoita, jotka työskentelivät henkilöstöasioiden tai henkilöstöjohtamisen parissa. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä ja analyysirungon muodostamisessa käytettiin työhyvinvoinnin tekijöiden mallia muokaten sitä kuitenkin analyysin edetessä. Analyysin perusteella voidaan todeta, että ihmiset kokevat teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen yksilöllisesti. Hajautetussa tilanteessa korostui se, että organisaatioiden tavoitteena oli hyvinvoiva ja toimiva työyhteisö, jonka perustarpeina nähtiin vuorovaikutus ja työyhteisötaidot. Johtamisella nähtiin olevan iso merkitys vuorovaikutuksen ja työhyvinvoinnin kannalta. Teknologian käyttäminen työyhteisön vuorovaikutuksessa koettiin työasioiden näkökulmasta toimivaksi, mutta haastateltavat toivat esiin epämuodollisen vuorovaikutuksen mahdollistamisen olevan haastavaa organisaatioiden toimiessa hajautetusti.

Tutkimus osoitti, että työyhteisöjen vuorovaikutuksella on vaikutusta työhyvinvointiin, mikä korostuu hajautetusti työskennellessä. Erityisesti yhteisöllisyyden kokeminen ja työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtiminen koettiin haastavammaksi teknologian välityksellä kuin kasvokkain. Teknologian käytön haasteista huolimatta sillä nähtiin olevan runsaasti myös positiivisia vaikutuksia työyhteisön vuorovaikutukseen. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että etätyön vuorovaikutukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta se toimisi työyhteisössä ennemmin voimavarana kuin kuormitustekijänä.