Identifying Temporary and Permanent Work Disabilty Risk with Two Questionnaires in Occupational Health Services

Abstract

Työikäisten työkyvyttömyyden ehkäisy on inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti tärkeää toimintaa. Työterveyshuollossa käytetään usein erilaisia seulovia kyselyjä osana suunnattuja terveystarkastuksia työkykyriskissä olevien työntekijöiden tunnistamiseen. Aiemmissa tutkimuksissa pienemmillä otannoilla ja valikoituneilla työntekijäryhmillä on todettu, että terveysperusteinen terveysriskien arviointilomake (HRA, Terveyskysely) ja psykososiaalista kuormitusta mittaava kyselylomake (SCC, Voimavarakysely) tunnistavat työkykyriskissä olevat työntekijät.

Väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin ennustavatko Terveyskysely eri toimialojen työntekijöiden ja Voimavarakysely tietointensiivisten toimialojen työntekijöiden työkyvyttömyyttä. Työkyvyttömyys operationalisoitiin ohimeneväksi työkyvyttömyydeksi eli sairauspoissaoloksi sekä pysyväksi työkyvyttömyydeksi eli työkyvyttömyysetuudeksi. Pysyvä työkyvyttömyys kattaa kuntoutustuet ja työkyvyttömyyseläkkeet. Määritelmä huomioi työkyvyttömyyden pituuden, ohimenevä työkyvyttömyys kestää alle vuoden, kun taas pysyvä työkyvyttömyys on yli vuoden kestävä, jolloin etuuden maksaminen siirtyy työeläkevakuutusyhtiölle.

Tässä tutkimuksessa käytettiin Terveyskyselyä ja Voimavarakyselyä, jotka aiemmissa pienemmän otoskoon tutkimuksissa pystyivät tunnistamaan työntekijät, joilla oli ohimenevän työkyvyttömyyden riski. Terveyskysely tunnistaa ”korkean riskin” ryhmän itse ilmoitettujen terveysongelmien perusteella ja Voimavarakysely itse ilmoitettujen kognitiivisten ongelmien perusteella. Väitöskirjassa arvioitiin suuremmassa otoskoossa luokittelun ennustearvio eri toimialojen työntekijöillä.

Kyselylomakkeiden tieto kerättiin yhdeltä työterveyshuollon palveluja tuottavalta yritykseltä. Tutkimukseen osallistuvat olivat työikäisiä eri toimialojen työntekijöitä.

Terveyskyselyn ja Voimavarakyselyn tulokset yhdistettiin sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyysetuuksien rekisteripohjaiseen dataan. Sairauspoissaoloja tutkittiin Hurdle -mallilla, jossa huomioidaan myös ne henkilöt, joilla ei ole sairauspoissaoloja. Hurdle -mallissa tarkasteltiin erikseen osajoukkoa, joka sisälsi kaikki sairauspäivät sekä osajoukkoa, josta oli poistettu sairauspoissaolopäivien nollapäivät. Työkyvyttömyysetuuksien ilmaantuvuutta tutkittiin kumulatiivisen insidenssifunktion ja Fine-Gray -mallin avulla.

Terveyskysely ja Voimavarakysely ennustavat tulevia sairauspoissaoloja sekä työkyvyttömyysetuuksia. Terveyskyselyn itsearvioidut terveysongelmat työkyvyttömyyskategoriassa ennustivat sairauspoissaoloja naisilla sekä miehillä riippumatta työntekijäluokasta eri toimialojen työntekijöillä. Voimavarakysely ennusti sairauspoissaoloja naisilla ja miehillä tietointensiivisillä toimialoilla. Terveyskyselyn ”työkykyriski” luokka sekä poikkeava Voimavarakysely ennustavat tulevia työkyvyttömyysetuuksia.

Terveyskysely -kohortissa sairauspäivien keskiarvon vaihtelu oli välillä 2.7-4.0 riippuen sukupuolesta ja ammattiryhmästä. 95%:n luottamusvälin (LV) alaraja oli alimmillaan 2.0. Yleisimmät ensisijaiset syyt pysyvään työkyvyttömyyteen olivat tuki- ja liikuntaelimistön (36%) sekä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (21%). Terveyskyselyn työkykyriskikategoria, ikä ja aiemmat sairauspoissaolot ennustivat myönnettyjä työkyvyttömyysetuuksia. Vaarasuhteet (Hazard Ratio, HR) olivat 10.9 tai yli ja 95%:n LV:n alaraja oli 3.3 tai suurempi niiden joukossa, joilla oli kaksi samanaikaista työkyvyttömyysriskiä.

Voimavarakysely -kohortissa tietointensiivisillä toimialoilla poikkeavan löydöksen työntekijöillä sairauspäivien keskiarvo oli yli 2.8 riippuen sukupuolesta vertailuryhmään (ei-löydöksiä) verrattuna. 95%:n LV:n alaraja oli alimmillaan 2.2. Yleisimmät ensisijaiset syyt pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeille olivat mielenterveys- (37%) ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet (20%). Voimavarakysely ennusti työkyvyttömyysetuuksia molemmilla sukupuolilla. Vaarasuhde (HR) oli 2.9 alhaisimmillaan, 95%:n LV oli 1.4-6.0. Vuotuinen DB-esiintyvyys oli 0,15%: 0,18% naisilla ja 0,12% miehillä.

Kuuluminen Terveyskyselyn ja Voimavarakyselyn työkykyriskiluokkaan ennusti sairauspoissaoloa 12 kuukauden seurannassa ja työkyvyttömyysetuutta kuuden ja kahdeksan vuoden seurannan aikana.

Näiden löydösten perusteella kyselyjä voidaan toteuttaa löytämään ne työntekijät, jotka ovat riskissä menettää työkyvyn toimialasta riippumatta kuten Terveyskyselyn kohdalla tai tietointensiivisillä aloilla Voimavarakyselyn kohdalla. Tämän perusteella voidaan suunnata työterveyshuollon resursseja kohdennetusti niille, jotka tarvitsevat tukitoimia.

Preventing work disability (WD), which presents as temporary (TWD) or permanent disability (PWD) is important for the individual and for society. Screening questionnaires are often used within the context of health surveillance to identify employees at WD risk at occupational health services (OHS) in Finland. Some of them, such as the Health Risk Appraisal (HRA) and the Subjective Cognitive Complaints (SCC) questionnaires, have indicated predictive value for identifying employees at an increased risk of TWD in smaller settings and selected occupational groups in earlier studies.

The objective of this thesis was to study whether the HRA and SCC questionnaire predict TWD, defined as sickness absence (SA), and PWD, defined as disability benefit (DB) that includes rehabilitation subsidy and disability pension, among employees in different industries like the HRA cohort and among knowledge- intensive sedentary occupations like the SCC cohort. TWD lasts under one year, while PWD is defined as work disability that lasts over one year.

In the present study, we used the HRA and the SCC questionnaires, which in the earlier studies with smaller study sample sizes were able to identify employees with temporary WD risks. The HRA identifies "high risk" subgroups based on self- reported health problems and SCC based on cognitive complaints. In the present study with a larger study population than in the previous studies, we evaluated the predictive value of these classifications among employees from different industries. We collected the data from screening questionnaires from one national occupational OHS provider’s register. The study participants were working-age employees from different industry sectors.

We combined the results of the HRA and SCC with the registry data on SAs and DBs. We used a Hurdle model with a negative binomial response to analyze zero- inflated count data of SA. Cumulative incidence (CIF) function was used to illustrate the differences between the HRA risk groups and SCC categories in the accumulation of DBs, respectively. We used the Fine-Gray model to estimate the predictors for DB occurring over time.

Self-reported health problems within the “WD risk” category in the HRA predicted future SA in both genders, regardless of occupational grading among over 22,000 employees from different industries. Subjective cognitive complaints predicted a higher total count of SA days among employees from knowledge-intense occupations. Belonging to the “WD risk” category in the HRA and the “abnormal SCC score” category predicted permanent WD in both genders in both the unadjusted and adjusted models.

In the HRA cohort, the ratio of the means of SA days varied between 2.7 and 4.0, depending on gender and occupational group. The lower limit of the 95% confidence interval (CI) was 2.0 at the lowest. The most common primary reasons for permanent WD were musculoskeletal (39%) and mental disorders (21%). In addition to age and prior sick leave days, the “WD risk” category in the HRA predicted DB in the Fine-Gray Model. Hazard ratios (HR) were 10.9 or more, with the lower limit of the 95% confidence interval being 3.3 or more among those with two simultaneous WD risk factors.

In the SCC cohort, the ratio of the means of SA days in the abnormal SCC category was higher than 2.8 as compared to the reference group (no findings) with the lower limit of the 95% confidence interval being 2.2. The most common primary reasons for permanent WD were mental (36%) and musculoskeletal (20%) disorders. SCC predicted DB in both genders when controlling for age and prior SA in the Fine-Gray Model. Hazard ratios were 2.9 at the lowest, with a 95% confidence interval of 1.4–6.0. The overall annual DB incidence was 0.15%: 0.18% among the females and 0.12% among the males.

Belonging to the “WD risk” category as defined in the HRA or to the abnormal SCC score category predicted the number of accumulated SA days during the 12- month follow-up and DB during a follow-up of six and eight years, respectively, irrespective of the other predictors or confounding factors.

These findings have implications for targeting preventive occupational health care actions toward those in need to prevent SA and DB. The HRA and the SCC questionnaire are potential tools for recognizing employees who are at an increased risk of WD regardless of the occupational group, as in the case of the HRA, and among knowledge-intensive workers as in the case of the SCC questionnaire.