Intiassa ja Vietnamissa toteutettujen ravitsemusspesifien interventioiden vaikutukset lasten kitukasvuisuuteen ja näivettymiseen 1990 -2015 välisenä aikana

Abstract

Intia ei saavuttanut sille asetettua YK:n vuosituhannen kehitystavoitetta; puolittaa alle 5- vuotiaiden aliravittujen lasten määrä 1990-2015 välisenä aikana. Intia kattaa edelleen kolmas osan koko maailman alle 5-vuotiaiden kitukasvuisuus taakasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miksi Intiassa aliravittujen lasten määrä ei ole vähentynyt odotetulla tavalla. Valitsin vertailunkohteeksi Vietnamin, koska Vietnamissa oli alle 5-vuotiaita, näivettyneitä ja kitukasvuisia lapsia suhteessa Intiaan saman verran 1990-luvun alussa, mutta 2010-luvulle tultaessa vietnamilaisten aliravittujen lasten määrä oli vähentynyt huomattavasti, erityisesti kitukasvuisuuden osalta. Halusin selvittää, mitä Vietnamissa on tehty toisin 1990-2015 välisenä aikana. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus. Tutkimuskysymykseni ovat, miten Intiassa ja Vietnamissa 1990-2015 välisenä aikana toteutuneet ravitsemusspesifit interventiot ja hygienia -ohjelmat ovat vaikuttaneet alle 5-vuotiaiden lasten kitukasvuisuuteen ja näivettymiseen? ja löytyikö interventioiden välillä eroja ja yhtäläisyyksiä laajuudessa, kohderyhmässä, sisällössä tai monitoroinnissa? Lasten aliravitsemukseen voidaan vaikuttaa monenlaisilla toimenpiteillä. Tutkielman rajallisen ajan ja laajuuden vuoksi keskityn tutkimaan ravitsemusspesifejä interventioita. Tein tiedonhaun Medline ovid- ja Web of Science -tietokannoissa. Tutkielmaan valikoitui yhteensä 8 tutkimusta. Kahta lukuun ottamatta kaikki artikkeleista olivat vertaisarvioituja. Vertaisarvioimattomat artikkelit olivat vuodelta 2017. Katsoin, että nämä toivat tärkeää lisäarvoa tutkielmalle. Hakuni kattoi kaikkiaan kolme ravitsemusohjelmaa ja yhden hygienia -ohjelman. Kaksi ravitsemusohjelmista toteutettiin Vietnamissa ja yksi Intiassa. Hygienia –ohjelma toteutettiin Intiassa. Imetysohjauksella, ravitsemusneuvonnalla eikä hygienia -ohjelmalla ollut vaikutusta alle 5-vuotiaiden lasten kitukasvuisuuden tai näivettymisen vähenemiseen Intiassa eikä Vietnamissa. Ravitsemusspesifien interventioiden yhtäläisyyksiä maiden välillä olivat, ohjelmien laajuus ja monitorointi. Eroja löytyi kohderyhmässä ja sisällössä. Rajatun ajan ja tutkielman kapean laajuuden vuoksi oli mahdotonta perehtyä kaikkiin tekijöihin aliravitsemuksen yleisyyden taustalla Intiassa. Tutkimukseni vastaa ainoastaan siihen, mitä ravitsemusspesifien interventioiden osalta on tehty toisin Vietnamissa, jotta vietnamilaisten aliravittujen lasten määrä on 20 vuoden aikana vähentynyt huomattavasti nopeammin kuin intialaisten.