Oikeutettu passiivisuus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuttamaa passiivisuutta sopimusvaltioilleen. Tarkastelussa keskeisenä osana käytetään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomea koskevia tuomioita, joiden avulla tehdään tulkintaa. Tutkielmassa passiivisuudella tarkoitetaan viranomaistahon tai viranomaisen toimettomuutta. Tutkielman tavoitteena on hahmottaa, millaisissa tapauksissa valtio toimii passiivisesti, ja miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tulkitsee passiivisuutta. Tutkielmassa keskitytään tapauksiin, joissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oikeuttaa passiivisuuden. Tapauksia, joissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oikeuttaa passiivisuuden sopimusvaltioille on tutkimuksessa kolme. Mukana oikeutetun passiivisuuden hahmottamisessa on yksi tapaus, jossa sopimusvaltio oikeuttaa passiivisuuden, mutta jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomitsee. Lisäksi tutkimuksessa käydään lyhyesti läpi, miten perus- ja ihmisoikeusvelvoitteet täyttyvät, kun viranomaistahot tai viranomaiset toimivat passiivisesti.

Tutkimuskysymyksenä tässä tutkielmassa on, miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on käsitellyt valtion passiivisuutta ja miten valtio on täyttänyt perus- ja ihmisoikeusvelvoitteet. Tutkimuskysymykseen vastaaminen vaatii Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden tulkintaa, sekä keskeisten perus- ja ihmisoikeussopimusten sisällön avaamista ja tulkintaa.

Tutkimus rakentuu lainopilliselle tarkastelulle, jossa tutkimuskohteena on voimassa oleva oikeus. Tutkielmassa tulkinnan ja systematisoinnin kohteena ovat keskeiset perus- ja ihmisoikeussopimukset, kuten Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan sosiaalinen peruskirja sekä muut keskeiset sopimukset, joita tutkimus edellyttää. Keskeisenä osana tutkimusta on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot, joiden avulla tehdään tulkintaa oikeutetusta passiivisuudesta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään perusteoksia perus- ja ihmisoikeuksista. Tutkimuksessa on mukana aihetta sivuavia tai suoranaisesti koskevia artikkeleita, jotta saadaan kokonaisvaltainen kuva erimerkiksi tutkielmassa käytettävistä sopimuksista ja niiden toteutumisesta. Lisäksi tutkielmassa on mukana erilaisia internetlähteitä, joiden ajankohtaisuudella osoitan tukea kirjallisuuden ja artikkeleiden tiedolle sekä omalle pohdinnalle.

Tutkimuksessa on tarkasteltu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiota, joiden avulla tullaan johtopäätöksiin siitä, että passiivisuutta oikeutetaan sopimusvaltioille. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oikeuttaa passiivisuuden sopimusvaltioille erilaisissa tilanteissa. Tutkimuksen havaintona nousee passiivisuus vähemmistöryhmien tapausten käsittelyssä, laajan harkintamarginaalin käytön ongelmallisuus ja oikeiden oikeuksien vaatimisen tärkeys. Lisäksi todetaan, että perus- ja ihmisoikeusvelvoitteet täyttyvät periaatteessa, mutta perus- ja ihmisoikeudet eivät välttämättä toteudu täysimääräisesti, vaikka langettavia tuomioita ei ole annettu. Keskeinen havainto tutkimuksen tuloksissa on, että valtiolla voi olla jossakin määrin aktiivisia toimia, mutta toimia ei kuitenkaan ole riittävästi, jotta oikeusturva voisi täysin toteutua.