Jätedirektiivin vaikutukset rakennustuotannossa

Abstract

Maailmassa, jossa jätekriisi, ilmastonmuutos ja biodiversiteetin väheneminen ovat arkisia tosiasioita, on tehtävä mittavia kestäviä muutoksia. Muutokset edellyttävät tavoitteita sekä hallinnollista ohjausta, eikä mikään toimiala ole suojassa muutokselta. Suomessa syntyy rakentamisen yhteydessä joka vuosi lähes yhtä paljon jätettä, kuin kaikissa palveluissa ja kotitalouksissa yhteensä. On selvää, että näin huomattavalla jätemäärällä sekä sen jatkokäsittelyllä on merkittävä vaikutus ympäristön tilaan. Koska rakennustoiminnassa on yhdistäviä piirteitä rakennustyömaasta riippumatta, ovat erilaiset ympäristöystävälliset innovaatiot monistettavissa työmaalta toiselle. Johtuen suurista toimialalla syntyvistä jätemääristä, voi suhteellisesti pienelläkin muutoksella toiminnassa olla merkittäviä vaikutuksia syntyvään kokonaisjätemäärään. Rakentamisen jätteitä syntyy rakentamisen eri toiminnoissa: uudis- ja korjausrakentamisen, sekä purkutoiminnan tuloksena. Rakentamisen jätteiksi luokitellaan rakennustyömaalla toiminnan seurauksena syntyvät jätteet. Tähän eivät kuulu esimerkiksi rakennustuoteteollisuudessa syntyvät jätevirrat. Työssä esitellään direktiivin, Suomen lainsäädännön sekä keskeisten asetusten oleellinen sisältö ja niiden suhde toisiinsa. Lisäksi esitellään tilastotietoja jätemäärien osalta ja tutkitaan syntyvän rakennusjätteen määrää rakennettua kuutiometriä kohti. Lopuksi esitellään johtopäätökset. Rakentamisen tuloksena Suomessa syntyy vuosittain noin kaksi miljoonaa tonnia rakennusjätettä, mikäli laskuista jätetään pois maa-ainekset ja ruoppausjätteet. Syntyneestä jätemäärästä valtaosa on mineraalista jätettä, pääasiassa betonia. Betonijäte hyödynnetään pääasiassa teiden ja väylien alusrakenteita rakennettaessa. Betonin jälkeen massamäärällisesti suurin syntyvä jätejae on puujäte, jonka materiaalina hyödyntämiselle ei ole Suomessa markkinoita. Puu on perinteisesti hyödynnetty lämmöntuotannossa. Puujätteen jälkeen seuraavaksi eniten syntyy metallijätettä. Metallijätteelle on olemassa toimivat markkinat johtuen metallien helposta kierrätettävyydestä ja suhteellisen korkeista markkinahinnoista. Kokonaisjätemäärissä on havaittavissa laskeva trendi, kun verrataan rakennusalalla syntyneitä jätemääriä valmistuneiden rakennusten määrään. Tämä on jätedirektiivin etusijajärjestyksen mukaisesti toivottavaa, mutta ei edistä rakennusjätteen 70 painoprosentin materiaalina hyödyntämisen tavoitteen saavuttamista. Suomessa tavoitteen toteutuminen riippuu vahvasti syntyvän puujätteen määrästä. Jätemäärien tilastointi on ollut, ja on edelleen monin paikoin puutteellista. Tämä hankaloittaa merkittävästi kierrätystoiminnan kehittymisen seurantaa. Mikäli puujätteen osalta poiketaan Suomessa etusijajärjestyksestä ja hyödynnetään puu lämpöenergiana, voidaan nykyisten tilastotietojen perusteella olettaa, että muiden kuin puujätteen osalta ollaan lähellä direktiivin asettamaa 70 painoprosentin materiaalina hyödyntämisen tavoitetta.

In a world where the waste crisis, climate change and the biodiversity loss are reality, major actions to more sustainable way need to take place. These actions require ambitious targets as well as administrative control. Finnish construction industry creates almost same amount of waste compared to all households and services combined. The impact of this level of waste is significant to environment. Because there is lots of similarities between construction sites, even minor changes within ways of acting may have a huge impact on the total amount of produced waste. This is because procedures and innovations can be duplicated within different construction sites. Constructing forms waste during its main actions: new constructions, renovations, and demolition. Construction waste includes all the waste created at the construction site during the construction actions. This does not include waste created at construction products industry. This bachelor’s thesis will examine the influences of European union’s directive 2008/98/EC to recycling in the field of construction industry. The directive is demanding EU’s member states to recycle 70 percent of the construction waste as a material. Taking note Finland’s high level of wood industry’s by-products, and in the other hand high level of required heat energy, wood waste has been utilized as a source of heat energy. This thesis will introduce the crucial content of the directive, Finland’s legislation and regulation, and the affiliation these have to each other. On top of that, there will be an introduction of statistics about the amounts of different types of waste, and a comparison of waste amounts to the amount of constructing. Conclusions are performed at the end of the thesis. Finnish construction industry creates annually about two million tons of construction waste if the ground material is ignored. Major amount of the created waste is mineral based material, mainly concrete waste. Concrete waste is recycled properly and is used mainly in the preparation of building roads. The second biggest waste type is wood waste, which has no proper markets in Finland. The third biggest waste type is metal waste, which has proper markets and is recycled with a high rate because of its high price and ease in recycling. When looking at the total amounts of construction waste compared to finished buildings, we will see a decreasing trend. This is appropriate due to waste hierarchy, but it does not advance the goal of 70 percent of construction waste recycled as material. Reaching the goal is highly depending on the amount of wood waste produced in Finland. The statistics behind recycling has been and continue to be defective in many ways. This hinders the monitoring of recycling development in a significant way. If an exception can be made to the waste hierarchy and wood waste can be utilized as a source of heat energy in Finland, we can assume due to current statistics, that the goal of 70 percent recycling as material is near at the moment.