Sähköisten palveluiden arvonlisäverotus Suomessa ja Euroopan unionissa : Rajanvetoa sähköisiin ja ei-sähköisiin palveluihin

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä sähköisillä palveluilla tarkoitetaan arvonlisäverotuksessa. Sähköisiä palveluita voidaan pitää tärkeänä tutkimuskohteena, sillä oikeuskirjallisuudessa ei olla juurikaan perehdytty sähköisten palveluiden määrittelemiseen. Tutkimuskohteen tärkeyttä lisää se tosiseikka, että sähköisten palveluiden käyttö on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti. Tutkimuksen tavoitteena on kertoa, mitä ominaispiirteitä sähköisillä palveluilla on ja mitä palveluita voidaan pitää sähköisinä. Sähköisten palveluiden ominaispiirteitä tutkitaan erityisesti ihmisen vähäisen osallistumisen ja automatisaation näkökulmasta – ilman kyseisiä piirteitä palvelua ei voida pitää sähköisenä. Tutkimuksessa tutustutaan myös sähköisten pal-veluiden määrittelemistä hankaloittaviin erityistapauksiin, joita ovat tässä tutkimuksessa yhdistetyt palvelut sekä sellaiset palvelut, joita voidaan suorittaa niin sähköisesti kuin ei-sähköisesti.

Tutkimuksessa käytetään tutkimusmenetelmänä lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Oikeusdogmatiikan käyttö soveltuu parhaiten tähän tutkimukseen, sillä sähköisten palveluiden ominaispiirteitä sekä rajanvetoa sähköisten ja ei-sähköisten palveluiden välille on tehokkainta tutkia oikeustieteellisen kirjallisuuden kautta. Oikeusdogmatiikan avulla tutkimuksessa käsitellään säädösten ja viranomaisohjeiden sisältämiä sanamuotoja. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti suomalaisen arvonlisäverolain, arvonlisäverodirektiivin sekä Euroopan unionin neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (282/2011) tarkastelemiseen. Automatisaatiovaatimuksen ja ihmisen vähäisen osallistumisen oikeusdogmaattisessa tutkimuksessa käytetään apuna edellä mainittujen säädösten ohella Verohallinnon ohjeita sekä Euroopan unionin neuvoa-antavan arvonlisäverokomitean valmisteluasiakirjoja. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi niin suomalaisessa kuin ulkomaisessa oikeuskirjallisuudessa tehtyjä tulkintoja sähköisistä palveluista.

Tutkimuksen tuloksena havaitaan, että arvonlisäverolakiin sisältyvät sähköisten palveluiden määritelmät ovat arvonlisäverodirektiivin kanssa eräitä sanavalintoja lukuun ottamatta identtiset. Arvonlisäverolain ja -direktiivin määritelmät antavat esimerkinomaisten lainkohtien kautta vastauksen sille, mitkä palvelut ainakin ovat sähköisiä. Tutkimus osoittaa, että neuvoston täytäntöönpanoasetus täydentää ja tarkentaa edellä mainittuja esimerkinomaisia lainkohtia luetteloillaan, jotka sisältävät sähköisten palveluiden piiriin erityisesti kuuluvat ja kuulumattomat palvelut. Täytäntöönpanoasetuksessa myös luetellaan sähköisten palveluiden ominaispiirteet, joita ovat muun muassa palvelun automatisoitu luonne sekä se, että ihmisten osallistuminen palvelutoimintoihin on korkeintaan vähäistä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että palvelun sähköisen luonteen selvittämisessä niin ihmisen vähäistä osallistumista, automatisaatiota kuin erityistapauksia on tutkittava aina tapauskohtaisten seikkojen perusteella. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että sähköisten palveluiden määritteleminen on harmonisoitu Euroopan unionin alueella, sillä määritelmät perustuvat pitkälti EU-oikeuteen.