Osakeyhtiön sukupolvenvaihdos perintö- ja lahjaverotuksessa

Abstract

Tämä kandidaatintutkielman aiheena on osakeyhtiön sukupolvenvaihdos perintö- ja lahjaverotuksessa. Aiheen kannalta tärkeimmät lainkohdat ovat perintö- ja lahjaverotuksen 55-57 §, joissa käsitellään huojennuksen vaatimuksia, huojennuksen määrää ja huojennuksen määräaikaa. Kyseiset lainkohdat ovat kuitenkin sisällöltään vaatimattomat, jolloin tutkielman kääntöpiste siirtyy tarkastelemaan enemmän oikeuskäytäntöä aiheeseen liittyen. Lainkohtien rajallisuuden takia oikeuskäytäntö ja korkeimman oikeuden ennakkoratkaisut ovat erittäin tärkeässä roolissa tutkimusta tehtäessä.

Tutkimuksen tutkimusmenetelmä on lainoppi eli oikeusdogmatiikka. Keskeisenä lähdeaineistona on käytetty edellä mainittuja lainkohtia, oikeuskirjallisuutta, oikeuskäytäntöä sekä Verohallinnon ohjeita.

Tutkielmassa saatiin selville, että osakeyhtiöiden sukupolvenvaihdos perintö- ja lahjaverotuksessa nojautuu suuresti korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuihin. Lisäksi monissa tapauksissa oikeustila ei ole selkeä, koska se on saattanut muuttua radikaalisti muutaman viime vuoden aikana. Tilanne ei tällöin ole ideaali veronmaksajien oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan kannalta, ja se lisää haasteita myös mahdollisen verosuunnittelun ja sukupolvenvaihdosten toteuttamiseen. Epävarmuuden poistamiseksi epäselvissä tapauksissa on aina suositeltavaa hakea PerVL:n 39 a §:n mukaista ennakkoratkaisua Verohallinnolta.