"Autonasentaja on tietenkin mies": Lasten ja nuorten ammatteihin liittyvät sukupuolistereotypiat

Abstract

Suomessa ammatit ovat eriytyneet vahvasti miesten ja naisten ammatteihin. Aikaisempien tutkimusten mukaan suomalaisten nuorten ammattihaaveet ovat myös vahvasti sukupuolittuneita, mikä viittaa siihen, että nuorten ammatinvalintaa ohjaavat ammatteihin liittyvät sukupuolistereotypiat. Jotta näiden stereotypioiden liiallista vaikutusta nuorten ammatinvalintaan voitaisiin ehkäistä, tulisi tietää, missä vaiheessa lapsuutta tai nuoruutta niitä alkaa ilmetä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ilmeneekö eri-ikäisillä lapsilla ja nuorilla ammatteihin liittyviä sukupuolistereotypioita ja onko näissä mahdollisissa stereotypioissa eroja eri ikäryhmien välillä.

Tutkimuksessa tutkittiin päiväkoti-ikäisiä (noin 5-vuotiaita), alakouluikäisiä (noin 10-vuotiaita), yläkouluikäisiä (noin 14-vuotiaita) ja lukiolaisia (noin 17-vuotiaita). Tutkittaville kuvattiin kahta eri henkilöä, mies- ja naishenkilöä, jotka olivat ominaisuuksiltaan samankaltaisia ja joiden ainoana merkittävänä erona oli sukupuoli. Tämän jälkeen tutkittaville lueteltiin eri mies- ja naisvaltaisia ammatteja sekä tasa-ammatteja ja kysyttiin, ketä (mieshenkilöä, naishenkilöä, molempia vai ei kumpaakaan) tutkittavat pitivät sopivana kyseisiin ammatteihin. Tutkimuksessa tarkasteltiin, pidettiinkö mieshenkilöä sopivampana miesvaltaisiin ammatteihin kuin naishenkilöä ja naishenkilöä sopivampana naisvaltaisiin ammatteihin kuin mieshenkilöä, eli ilmenikö tutkittavien vastauksissa sukupuolistereotypioiden mukaista vinoumaa. Vastauksissa ilmenevää mahdollista vinoumaa tarkasteltiin myös tasa-ammattien osalta. Lisäksi tutkittavilta kysyttiin heidän haaveammattiaan, jonka sukupuolittuneisuutta tarkasteltiin.

Tutkimuksessa havaittiin, että päiväkoti-ikäisillä, alakouluikäisillä ja yläkouluikäisillä ilmeni tilastollisesti merkitsevää, sukupuolistereotypioiden mukaista vinoumaa mies- ja naisvaltaisten ammattien kohdalla: he pitivät mieshenkilöä sopivampana miesvaltaisiin ammatteihin kuin naishenkilöä ja naishenkilöä sopivampana naisvaltaisiin ammatteihin kuin mieshenkilöä. Sen sijaan lukiolaisten vastauksissa ei ilmennyt sukupuolistereotypioiden mukaista vinoumaa, eli he pitivät mies- ja naishenkilöä yhtä sopivina tai epäsopivina mies- ja naisvaltaisiin ammatteihin. Lukiolaiset erosivat vastauksissaan myös tilastollisesti merkitsevästi nuoremmista ikäryhmistä, kun taas nuorempien ikäryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Mies- ja naisvaltaisiin ammatteihin liittyvät sukupuolistereotypiat noudattivat kohtalaista lineaarista trendiä, jonka mukaan stereotypiat olivat sitä voimakkaampia, mitä nuoremmasta ikäryhmästä oli kyse. Tasa-ammattien kohdalla missään ikäryhmässä ei ilmennyt tilastollisesti merkitsevää vinoumaa, eli tutkittavat pitivät sekä mies- että naishenkilöä yhtä sopivina tai epäsopivina tasa-ammatteihin. Lisäksi päiväkoti- ja alakouluikäisistä valtaosalla oli haaveammattina omalle sukupuolelle tyypillinen ammatti, kun taas yläkouluikäisillä ja lukiolaisilla oli sukupuolineutraalimpia haaveammatteja.

Tämän tutkimuksen perusteella ammatteihin liittyvät sukupuolistereotypiat kehittyvät varhain. Toisaalta sukupuolineutraalimpi suhtautuminen ammatteihin näyttäisi lisääntyvän lapsilla iän myötä kahdella tapaa: siinä, miten lapset ja nuoret arvioivat eri sukupuolten edustajien sopivuutta eri ammatteihin, sekä siinä, mihin ammatteihin he itse kokevat voivansa tulevaisuudessa kouluttautua. Se, että lapsilla ilmenee ammatteihin liittyviä sukupuolistereotypioita päiväkoti-iästä ainakin yläkouluikään saakka, kertoo siitä, että tarvetta vielä nykyistä sukupuolineutraalimmille kasvatus- ja opetusmetodeille on. Mitä enemmän lapsia kannustetaan jo pienestä saakkahaastamaan eri sukupuoliin kohdistuvia ammatillisia odotuksia ja asenteita, sitä todennäköisemmin jokainen nuori saa tulevaisuudessa valita itselleen sopivan ammatin ilman, että ammatteihin liittyvät sukupuolistereotypiat rajoittavat tätä koko elämää koskevaa valintaa.