Talousrikokset ja niitä koskeva tilintarkastajan vastuu

Abstract

Kandidaatintutkielman aiheena on talousrikokset ja niitä koskeva tilintarkastajan vastuu. Talousrikollisuuden käsite ei ole yksiselitteinen ja se on mahdollista rinnastaa termeihin valkokaulusrikollisuus, yhteisörikollisuus ja organisaatiorikollisuus. Määritelmä riippuu pitkälti lähestymistavasta. Suomessa vakiintunut termi ilmiölle, jossa liiketoimintaan kytkeytyy rikollista toimintaa, on talousrikos. Talousrikollisuudella on suuri yhteiskunnallinen merkitys, sillä se aiheuttaa vuosittain noin viiden miljardin euron vahingot ja jättää valtiolta saamatta jopa 2,5 miljardin euron verotulot.

Talousrikostutkinnassa suurin osa poliisia työllistävistä rikosilmoituksista koskee vero-, kirjanpito ja velallisen rikoksia. Näiden lisäksi poliisi tutkii muun muassa rahanpesua ja terrorismin rahoittamista. Suuri osa poliisin tutkimista talousrikoksista on muiden talousrikostorjuntaviranomaisten ilmoittamia. Koska kuitenkin yrittäjät, yrityksen henkilöstö ja erityisesti johto ovat usein niitä, jotka syyllistyvät talouden rikoksiin ja väärinkäytöksiin, on syytä tarkastella lähemmin myös tilintarkastajan roolia talousrikostoiminnassa. Tämä tutkielma pyrkiikin selvittämään talousrikoksia koskevaa tilintarkastajan vastuuta Suomessa. Samalla tutkielman tavoitteena on pohtia tilintarkastuksen roolia niiden havaitsemisessa ja torjunnassa. Tutkimusongelmaan pyritään vastaamaan kirjallisuuden, lakien, standardien ja artikkeleiden avulla. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja pyrkii narratiivisen lähestymistavan avulla antamaan laajan kuvan käsiteltävästä aiheesta.

Lainsäädännössä tilintarkastajan tehtävä on määritelty tarkastuskohteen tilikauden kirjanpidon, tilinpäätöksen ja hallinnon tarkastamiseksi. Odotukset lakisääteiselle tilintarkastukselle voivat olla huomattavasti tilintarkastajan varsinaisia oikeuksia ja vastuita suuremmat, sillä tilintarkastuslaki ei sisällä nimenomaista sääntelyä tilintarkastajan velvollisuudesta tarkastaa väärinkäytöksiä. Tilintarkastajan rooli talousrikostorjunnassa on siis edelleen marginaalisen pieni. Tilintarkastajan salassapitovelvollisuus estää tätä raportoimasta talousrikoksista ulkopuolisille. Täten tilintarkastajan toimintaympäristö tekee talousrikosten torjunnan jokseenkin hankalaksi, sillä tilintarkastuksen luottamuksellisuutta pidetään yleisesti niin tärkeänä, ettei edes talousrikostorjuntaa voida pitää syynä sen murtamiseen. Suorittaessaan kuitenkin hyvän tilintarkastustavan mukaista tilintarkastusta, hankkii tilintarkastaja itselleen käsityksen mahdollisista väärinkäytöksistä, sillä tämän on huomioitava mahdolliset väärinkäytökset tilintarkastuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Täten tilintarkastajalla on mahdollisuus talousrikosten havaitsemiseen, ei niinkään niiden torjumiseen.

Salassapitovelvollisuus ei ulotu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen, vaan uudessa rahanpesulaissa määritelty ilmoitusvelvollisuus sivuuttaa tilintarkastuslaissa säädetyn salassapitovelvollisuuden. Täten tilintarkastajan rooli näiden rikosten torjunnassa on näennäisesti suurempi kuin muissa talousrikoksisissa. Vuonna 2017 voimaan tullut laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä toi mukanaan uusia velvoitteita myös lakisääteistä tilintarkastusta suuorittavalle tilintarkastajalle. Tarkoituksena olisi, että tilintarkastajat ottaisivat omassa toiminnassaan huomioon entistä enemmän rahanpesuun liittyvät riskit. Toisin kuin muissa talousrikostapausten epäilyissä, tilintarkastajan on ilmoitettava epäilystä viranomaiselle. Tilintarkastajan on näissä tapauksissa aina viipymättä ilmoitettava rahanpesun selvittelykeskukselle ja pidettävä ilmoituksensa salassa.