Vetovoima kunnassa: Tutkimus kuntien asemasta kasvukäytävällä
Tauriainen, Petteri (2021)
Tauriainen, Petteri
2021
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-01-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012209028
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012209028
Tiivistelmä
Helsingistä Seinäjoelle ulottuva Suomen kasvukäytävä on merkittävä talous- ja työssäkäyntialue. Yli puolet Suomen bruttokansantuotteesta keskittyy tälle alueelle. Tutkin miten kunnat hyödyntävät asemaansa kasvukäytävällä vetovoiman lisäämiseksi. Tutkimukseni tapausesimerkit ovat Kangasala, Ylöjärvi, Pirkkala, Lempäälä, Hämeenlinna, Riihimäki ja Hattula. Käytin teoriana pehmeitä ja kovia vetovoimatekijöitä, sijainnin ja saavutettavuuden teoriaa, paikan markkinointia, mainetta, kaupunkibrändäystä, verkostojohtamista sekä kasvukäytäväteoriaa.
Pendelöinnin uskotaan kasvavan tulevaisuudessa ja hyvän pendelöinnin ulottuvuudet ovat matkustamisen laatu, vuorovälien tiheys ja ajallinen etäisyys. Verkostojohtamisen isoimmat hyödyt nähtiin edunvalvonnassa, tiedon vaihdossa, yhteisessä viestissä valtakunnan tasolla ja yhteisissä hankkeissa. Haasteita olivat: kuntien päällekkäiset verkostot, resurssien puute, eri intressit ja kokoluokat sekä organisoitumisen puute. Kovista vetovoimatekijöistä sijainti ja siihen liittyvät pääradan ja kolmostien läheisyys nähtiin tärkeimpinä. Päärataa pitää kehittää ja ottaa huomioon pienemmät kunnat radan varrella. Pehmeistä vetovoimatekijöistä matkailu ja luonto, urbaani pöhinä sekä kulttuuri ja vapaa-ajan palvelut nousivat tärkeimmiksi. Kovia vetovoimatekijöitä pidettiin hyvänä pohjana, mutta nähtiin että pehmeillä vetovoimatekijöillä luodaan varsinainen kilpailuetu.
Pendelöinnin uskotaan kasvavan tulevaisuudessa ja hyvän pendelöinnin ulottuvuudet ovat matkustamisen laatu, vuorovälien tiheys ja ajallinen etäisyys. Verkostojohtamisen isoimmat hyödyt nähtiin edunvalvonnassa, tiedon vaihdossa, yhteisessä viestissä valtakunnan tasolla ja yhteisissä hankkeissa. Haasteita olivat: kuntien päällekkäiset verkostot, resurssien puute, eri intressit ja kokoluokat sekä organisoitumisen puute. Kovista vetovoimatekijöistä sijainti ja siihen liittyvät pääradan ja kolmostien läheisyys nähtiin tärkeimpinä. Päärataa pitää kehittää ja ottaa huomioon pienemmät kunnat radan varrella. Pehmeistä vetovoimatekijöistä matkailu ja luonto, urbaani pöhinä sekä kulttuuri ja vapaa-ajan palvelut nousivat tärkeimmiksi. Kovia vetovoimatekijöitä pidettiin hyvänä pohjana, mutta nähtiin että pehmeillä vetovoimatekijöillä luodaan varsinainen kilpailuetu.