Varhaiskasvatuksen opiskelijoiden kokemuksia etäopetuksesta

Abstract

Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, millaiseksi Tampereen yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijat ovat kokeneet etäopetuksen ja, millaisia kokemuksia heillä on etäopetuksesta. Aihe on hyvin ajankohtainen, koska koronapandemian vuoksi Tampereen yliopistossa siirryttiin etäopetukseen keväällä 2020 ja etäopetus jatkuu ainakin kevääseen 2021 asti. Tutkimuksessa tuodaan esiin aiempaa tutkimusta etäopetukseen liittyen, joista osa on myös koronaan liittyviä tutkimuksia. Tämän tutkimuksen tuloksia peilataan näihin aiempiin tutkimuksiin. Tutkimusaineisto kerättiin eläytymismenetelmää käyttäen. Eläytymismenetelmässä tutkimushenkilöille annetaan kehyskertomus, jonka tilanteeseen heidän täytyy eläytyä ja kirjoittaa oma kertomus siihen perustuen. Tutkimuksessa oli kaksi kehyskertomusta, joihin saatiin yhteensä 28 vastausta. Aineisto kerättiin e-lomakkeilla, jotka julkaistiin Tampereen yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijoiden ainejärjestön Facebook-ryhmään. Lomakkeissa ei kysytty henkilötietoja, jotta tutkittavien henkilöiden anonymiteetti pysyisi. Tutkimuksen aineistolle tehtiin aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jossa käytettiin apuna aineiston teemoittelua. Analyysiyksikkönä toimi ajatuskokonaisuus, joiden perusteella saatu aineisto luokiteltiin yhdeksään alaluokkaan. Sen jälkeen alaluokat luokiteltiin kolmeen yläluokkaan, jotka olivat: ihmiskontakteihin liittyvät kokemukset, opetukseen liittyvät kokemukset ja terveyteen liittyvät kokemukset. Tulosten perusteella sosiaalista vuorovaikutusta kaivataan hyvin paljon etäopetuksen aikana, ja sen puute aiheuttaa muun muassa yksinäisyyden tunnetta opiskelijoissa. Opiskelumotivaatiossa koettiin puutteita ja sitä oli vaikea löytää, yhtenä syynä tähän oli muun muassa kotona oleminen. Etäopetus oli aiheuttanut myös haasteita hyvinvoinnin kanssa, opiskelijoilla oli paljon stressin tunnetta kasvaneen tehtävämäärän vuoksi ja he kokivat myös fyysisiä kipuja. Etäopetuksen aikainen vapaus aikatauluttaa omaa opiskelua koettiin kuitenkin positiivisena asiana. Aiemmissa tutkimuksissa saadut tulokset ovat yhteneviä tämän tutkimuksen tuloksiin, erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen kaipuun ja motivaation puutteen osalta.