Potential for Ageing at Home in the Finnish Apartment Building Stock: A Spatial Perspective on Renovation

Abstract

Keskimääräisen eliniän noustessa väestön voimakas ikääntyminen on lähes maailmanlaajuinen ilmiö. Tästä sinänsä selkeän positiivisesta kehityksestä aiheutuu suuria haasteita asuntotarjonnalle—erityisesti yhdistettynä laajalti omaksuttuun kotona asumisen tavoitteeseen. Tarvitaan yhä enemmän esteettömiä asuntoja. Samaan aikaan usein juuri ikääntyneet asuvat vanhimmissa asunnoissa, jotka eivät vastaa heidän tarpeitaan. Lisäksi kaikkein vanhimpien ikäluokkien kasvu yhdistettynä laitoshoidon vähentämiseen lisää palveluasumisen tarvetta. Kaupungistumisen myötä edeltäviin haasteisiin vastaaminen uudisrakentamisella on yhä useammin epärealistista sekä ekologisesti että taloudellisesti niin väestön kuin rakennuskannankin ikääntymisen ollessa voimakkainta taantuvilla alueilla. Tämän seurauksena huomio kiinnittyy alati enemmän olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämiseen ja sen edellyttämiin korjaustoimenpiteisiin.

Tarve kotona asumista tukeville korjaustoimenpiteille on laajalti tunnistettu, kuten erilaisten toimenpiteiden edutkin. Tutkimustietoa kuitenkin puuttuu siitä, millaisia tilallisia muutoksia tyypillisesti tarvitaan ja toisaalta, miten toteutettavissa nämä ovat kyseisissä tyypillisissä tilanteissa. Tämä tutkimus tarkastelee suomalaista 1970-luvun kerrostalotuotantoa, joka useiden muiden maiden tavoin muodostaa suuren osan nykyisestä rakennuskannasta ja jossa asuu niin ikään suuri osa ikääntyneestä väestöstä. Suomen vallitsevia ikääntyneiden asumismuotoja vastaavasti olemassa olevan rakennuskannan tarkastelun näkökulmana on soveltuvuus ja muokattavuus ikääntyneiden itsenäiseen asumiseen sekä ryhmäkotimuotoiseen tehostettuun palveluasumiseen.

Metodologisesti tutkimus perustuu typologiseen rakennuskantatutkimukseen. Rakennuskannan tarkasteluun käytetään rajattua joukkoa teoreettisia case-kohteita, jotka muodostetaan selvittämällä laajasta otoksesta todellisia kohteita tyypilliset, toistuvat tilalliset ominaisuudet. Tämän myötä muodostetaan verkkoteoriaan perustuva tilajärjestelyjen typologia, johon sisältyy myös täydentävää tietoa mitoituksesta ja rakenteellisista ratkaisuista. Edeltävän pohjalta käsitellään ensiksi ikääntyneiden itsenäisen asumisen mahdollisuuksia. Tämä osio muodostuu kirjallisuuteen tukeutuvasta, research by design -periaattein toteutetusta monitapaustutkimuksesta, jolla selvitetään tyypillisten asuntojen yleiset muutostarpeet sekä mahdollisuudet näiden muutosten toteuttamiseksi. Seuraavaksi tarkastelu suunnataan tehostetun palveluasumisen ryhmäkoteihin. Aiempaa asuinkerrostaloihin kohdistunutta selvitystä vastaavasti joukosta olemassa olevia tehostetun palveluasumisen kohteita määritetään tyypilliset tilaratkaisut. Lopulta olemassa olevien kohteiden tilaratkaisuja verrataan aiemmin kartoitettuihin asuinkerrostaloihin määrällisessä monitapaustarkastelussa näiden käyttötarkoituksenmuutospotentiaalin määrittämiseksi.

Tutkimuksen perusteella Suomen kerrostalokannassa on suurta potentiaalia ikääntyneiden asumisen haasteisiin vastaamiseksi. Korjausrakentaminen on tästäkin näkökulmasta varteenotettava vaihtoehto ja täydentävä keino uudisrakentamiselle. Eriasteisin muutostoimin on useimmiten mahdollista vastata muuttuviin asumisen tarpeisiin itsenäisestä, esteettömästä asumisesta aina tehostettuun palveluasumiseen asti. Itsenäisen asumisen osalta jo varsin pienilläkin muutostoimilla voidaan saavuttaa merkittäviä parannuksia. Käyttötarkoituksenmuutoksissa tehostettuun palveluasumiseen on pääosin hyväksyttävä nykyistä uudisrakentamisen käytäntöä väljempi tilamitoitus. Huomioiden uudistuotannon usein äärimmilleen viety kompaktius, voi kyseistä suuntausta pitää suositeltavana joka tapauksessa.

Tämä väitöstyö edistää rakennuskantojen tutkimusta kehittämällä, testaamalla ja esittämällä typologisen tarkastelumetodin, jolla voidaan arvioida rakennusten muutospotentiaalia ja edelleen jalostaa tämä potentiaali yleistettäviksi suunnittelumalleiksi. Tässä tutkimuksessa tehdyt havainnot rakennusten piirteistä ja käytettävyydestä koskevat ensisijaisesti Suomen kontekstia, mutta käytettyjä metodeja voidaan soveltaa mihin tahansa vastaavan itseään toistavaan rakennuskantaan. Ne eivät myöskään ole sidottuja tässä tutkimuksessa käsiteltyyn ikääntyneiden asumisen aihepiiriin. Edellä mainittujen suunnittelumallien lisäksi tutkimuksen käytännön vaikuttavuus muodostuu ensisijaisesti tietopohjaisen päätöksenteon mahdollistamisesta olemassa olevien rakennusten hyödyntämiseen liittyen. Saavutetut tulokset ohjaavat huomioimaan rakennuskannan tarkastelussa paitsi mitä rakennukset ovat, myös mitä ne voisivat olla. Yhtäältä laajan aineiston määrällisen tarkastelun ja toisaalta konkreettisten, testattujen suunnittelumallien myötä tutkimuskokonaisuus kattaa laajan kirjon näkökulmia ja toimijoita valtiotason päätöksenteosta yksittäisiin asunnon omistajiin.

Populations around the world are ageing rapidly, owing largely to increased longevity. This development, while positive in itself, sets great demands for providing suitable housing—especially when combined with the nearly universally embraced goal of ageing at home. There is a growing need for accessible dwellings, which the similarly ageing housing stocks that are often disproportionately inhabited by old residents fail to meet. Furthermore, with the rising proportion of the oldest old and widespread favor of deinstitutionalization, assisted living is increasingly needed to care for those in poorest health. At the same time, the increasing urbanization in many countries makes new construction a largely infeasible solution to this joint challenge of population and building stock ageing, both ecologically and economically. Instead, focus is more and more shifting from new construction to managing the existing stock through renovation.

The general need for building adaptations to support ageing at home is well acknowledged, as are the potential benefits of various adaptations. Notably lacking, however, is research on the spatial renovation measures that are on the one hand typically needed, and on the other hand feasible to implement in those typical cases. The current research addresses this gap by examining Finnish mass housing from the 1970s, which as in many other countries forms a major part of the current overall dwelling stock and houses a similarly major part of the ageing population. Corresponding to the main forms of housing for older people in Finland, the existing stock is assessed from the specific perspectives of suitability and adaptability for independent housing, and adaptability into assisted living group homes.

Methodologically the dissertation is based on taking a typological approach to building stock research, through which typical properties of the stock are assessed through a reduced set of theoretical cases. As the foundation for the assessment, a quantitative examination of a representative sample of existing apartment buildings is conducted to determine the recurring spatial properties in the stock. This part produces a typological categorization of spatial layouts based on network theory with complementary information on dimensions and structural systems.

Addressing the perspective of independent housing for older people, the above is first followed by a literature informed, research by design -based multi-case study. Through this the common changes required in typical apartments, and the options available for conducting them, are determined. Next, a quantitative examination similar to the earlier one is aimed at existing assisted living group homes, together with a complementary literature review, identifying their typical spatial characteristics. The resulting information combined with that on the spatial properties of existing apartment buildings is then used in a quantitative multi-case study to assess the potential for repurposing apartment building floors into assisted living group homes for older people.

The results of the research indicate that the Finnish mass housing stock holds vast potential for housing the ageing population, and that renovation constitutes a viable complement and alternative to new construction. Through different degrees of adaptation, it is typically spatially feasible to address the changing housing needs ranging from fully independent apartments to intensive forms of assisted living. For independent housing, relatively minor changes will often suffice to reach significant improvements. For assisted living, more spacious designs than are common in new construction will have to be accepted, which is arguably advisable regardless due to the often extreme compactness found in recent production.

The dissertation contributes to the field of building stock research by developing and presenting tested typological methods for assessing renovation potential and refining this potential into generalizable design models. While the direct findings discussed above pertain primarily to the Finnish context, the methods introduced can be applied to any sufficiently repetitive stock. Furthermore, they are not tied to the specific use case of housing for older people the current research focused on. In addition to the aforementioned design models, the practical implications of the research mainly concern informed decision making in utilizing the existing buildings. The results presented support acknowledging and examining the stock as not only what it is, but also as what it could be. Through the combination of quantitative data and concrete, tested designs, this contribution covers a wide range of perspectives from national policy making to individual homeowners.