Kriittinen reflektio ilkeiden ongelmien haltuun ottamisessa : Case-esimerkkinä Tampereen Kaupungin sisäilmaongelmien hallinta

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin, miten julkisessa organisaatiossa hyödynnetään kriittistä reflektiota ilkeiden ongelmien haltuun ottamisessa, ja millaisia reflektiivisen ajattelun prosesseja työhön liittyy. Tutkimus suoritettiin laadullisena tapaustutkimuksena, ja sen kohteena oli Tampereen Kaupungin sisäilmaongelmien käsittelyprosessi. Tutkimuksen käsitteellisenä viitekehys muodostui kolmesta ydinkäsitteestä, jotka olivat ilkeä ongelma, sisäilmaongelma ja kriittinen reflektio. Tutkimusaineisto koostui kuudesta teemahaastattelusta, joita analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Lähtökohtana tarkastelussa oli, että ilkeitä ongelmia ei voida ratkaista turvautumalla perinteisiin ongelmanratkaisun ja päätöksenteon malleihin, joissa lopputulosta määrittää yksilöiden kyvyt hahmottaa suuria asiakokonaisuuksia, ja tehdä niistä oikeita tulkintoja. Sen sijaan ongelman eri dimensioiden ymmärtäminen edellyttää monitoimijaista, vuorovaikutteista ja avointa prosessia, jossa eri näkökannat on mahdollista sovittaa yhteen yhdessä keskustellen ja kriittisesti reflektoiden. Kriittisen reflektion ydinkysymys on, tehdäänkö organisaatiossa ylipäätään oikeita asioita ongelmien selvittämiseksi. Kriittinen reflektio edellyttää toimiakseen kuitenkin riittäviä valmiuksia niin yksilöiden kuin ryhmienkin ajattelulle. Lisäksi kriittinen reflektio edellyttää organisaatioilta riittävän avointa ja turvallista ilmapiiriä, sekä vuorovaikutusta tukevia hierarkia- ja johtamisrakenteita. Haastattelujen sekä kirjallisuusanalyysin perusteella sisäilmaongelmiin liittyy monia ilkeille ongelmille tyypillisiä piirteitä, ja tutkimuksen toissijaisena tavoitteena voidaankin pitää ymmärryksen lisäämistä sisäilmaongelmien käsittelyyn liittyvästä problematiikasta. Sisäilmaongelmiin liittyy runsaasti epäselvyyttä etenkin ongelman syistä ja ratkaisuvaihtoehdoista, kuten myös suuria taloudellisia, sosiaalisia ja inhimillisiä kysymyksiä. Silti sisäilmaongelmat nähdään helposti teknisinä ongelmina, jotka on mahdollista ratkaista toisistaan erillisinä. Laajalle levinneinä sisäilmaongelmat muodostavat kuitenkin monitahoisen vyyhdin, jonka käsittely edellyttää uudenlaisia ongelmanratkaisun keinoja. Haastattelujen perusteella yhteiseen dialogiin perustuva kriittinen reflektoiminen ongelman ympärillä sekä lisää ymmärrystä ongelman luonteesta, että mahdollistaa yhteisten toimintamallien luomisen. Yhdessä sovitut ja tietoisesti kehitetyt toimintatavat vähentävät epätietoisuutta, mikä helpottaa päätösten tekemistä. Osallistava prosessi myös edistää ideoiden ja innovaatioiden syntymistä sekä kehittää yksilöiden ajattelua pakottamalla nämä kyseenalaistamaan vakiintuneita asenteitaan ja oletuksiaan