Opettajana ja vanhempana – kuvauksia oman vanhemmuuden vaikutuksista opettajaidentiteettiin

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten oma vanhemmuus vaikuttaa opettajaidentiteetin muodostumiseen. Identiteetti on muuttuva konstruktio, mikä rakentuu ihmisen koko elinkaaren ajan. Opettajaidentiteetin muodostumista voidaan kuvata esimerkiksi ammatillisen, persoonallisen ja kollektiivisen identiteetin näkökulmista. Narratiivinen identiteetti puolestaan rakentuu kerronnallisuuden kautta. Kehittynyt, reflektoitu opettajaidentiteetti ja siihen liitetyt pystyvyyden tunteet ovat keskeisiä työvälineitä opettajan arjessa selviytymiseen. Vanhemmuuden tukemana opettajaidentiteetti voi vahvistua ja kehittyä käyttökelpoisemmaksi työvälineeksi. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä identiteettikehityksen tarkasteluun on yhdistetty transformatiivisen oppimisen teoriaa. Transformatiivisessa oppimisessa keskeistä on reflektio, jonka perusteella arvioimme oppimaamme ja sovitamme sitä aikaisempaan tietoomme. Merkitysperspektiiviset tulkinnat tuottavat toimintaamme ohjaavia merkitysskeemoja. Tutkimuksen aineisto on koottu episodisen narratiivisen haastattelun menetelmää hyödyntäen kesällä 2020. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta opettajahaastattelusta. Aineistoa on analysoitu aluksi kokoamalla yhteen merkityksellisiä tai toistuvia mainintoja saaneita teemoja. Vanhemmuuden koettiin muuttaneen omaa opettajuutta empaattisempaan ja oppilaita ymmärtävämpään suuntaan. Sen mainittiin tukevan myös huoltajayhteistyötä ja tehostavan opettajan ajankäyttöä. Jatkoanalyysi on tehty muodostamalla haastatteluaineistoista juonitiivistelmiä. Näiden tiivistelmien perusteella aineistosta on nimetty kaksi tarinalinjaa, positiivinen ja neutraali. Tarinalinjajaon perusteena on käytetty haastattelukertomusten suhdetta opettajaidentiteettiin. Positiivisen tarinalinjan aineistossa opettajuus ja vanhemmuus määriteltiin limittyneiksi ja synergisesti toisiaan tukeviksi. Näissä kertomuksissa opettajuus yhdistettiin sekä henkilökohtaiseen että ammatilliseen identiteettityöhön. Neutraalissa tarinalinjassa opettajuus ja vanhemmuus koettiin erillisempinä, eikä niiden vaikutusta toisiinsa reflektoitu selkeästi. Neutraalin tarinalinjan kertomuksissa ammatillisuus korostui persoonallisten tekijöiden jäädessä vähemmälle huomiolle. Opettajuuden ja vanhemmuuden välinen positiivinen yhteys vaikutti tämän tutkimuksen perusteella olevan riippuvainen ainakin vanhemmuuden kestosta ja opettajapositiosta. Opettajuus ja vanhemmuus tukivat parhaiten toisiaan, kun omat lapset olivat jo vähintään kouluikäisiä. Vanhemmuus tukee opettajuutta monin tavoin, mutta positiivista synergiaa ei automaattisesti kaikissa olosuhteissa voitu havaita.