Raitiotiejärjestelmien vaikutusten arviointi
Kamppuri, Sara-Leena (2021)
2021
Tuotantotalouden DI-ohjelma - Master's Programme in Industrial Engineering and Management
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering and Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-01-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012168920
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012168920
Tiivistelmä
Tämä diplomityö on tehty osana SmartRail-projektia Tampereen yliopiston Liikenteen tutkimuskeskus Vernessä. Työn tarkoituksena on selvittää, millaisella arviointikehikolla raitiotiejärjestelmien vaikutuksia tulisi arvioida. Työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja haastattelu- ja kyselytutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksen avulla luodaan alustava arviointikehikko, josta kehitetään haastattelu- ja kyselytutkimusten avulla lopullinen arviointikehikko raitiotiejärjestelmien vaikutusten arviointiin.
Liikenne kuuluu Euroopan unionin taakanjakosektoriin. Sektorin päästöjä on tavoitteena vähentää 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta. Liikenteen päästöjä on tavoitteena vähentää Suomessa noin 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta. Suomessa tieliikenne synnyttää 94 prosenttia liikenteen päästöistä, ja näistä 54 prosenttia syntyy henkilöautoliikenteestä. Raitiotiejärjestelmillä on päästövähennyspotentiaalia kaupunkiseuduilla, koska 21 prosenttia henkilöautoliikenteen päästöistä syntyy suurten kaupunkiseutujen sisällä.
Kaupunkiseutujen liikennejärjestelmäsuunnitelmissa on hyödynnetty eniten suunnallisia tavoitteita (30 %) sekä parantamis- ja edistämistavoitteita (26 %), mutta numeerisia tavoitteita on vähän (12 %). Numeerisia tavoitteita tulisi asettaa enemmän tulevaisuuden tavoiteliikennejärjestelmän kuvaamiseksi tarkemmin, jolloin toimenpiteiden suunnittelu helpottuisi. Jokaista tavoitetta kohti tulisi asettaa mittari(t) tavoitteen toteutumisen seuraamiseksi. Tietoa mittareiden tuloksista tulisi julkaista säännöllisesti. Liikennejärjestelmäsuunnitelmissa tulisi siirtyä kohti laaja-alaisempaa ajattelua ja suunnittelua, jossa huomioidaan esimerkiksi maankäyttö, asuminen ja liikenne. Samalla suunnitelmien tekemisen tulisi siirtyä kohti jatkuvaa seurantaa ja päivittämistä, jolloin suunnitelmista tulisi parempi strateginen työkalu liikennejärjestelmän kehittämiseen.
Tarkasteltujen raitiotiehankkeiden vaikutusten arvioinneissa oli paljon yhtäläisyyksiä esimerkiksi arvioinnin osa-alueissa ja mittareissa. Raitioteiden positiivisina vaikutuksina on pidetty liikenteen päästöjen vähentymistä, liikenneturvallisuuden parantumista, yhdyskuntarakenteen tiivistymistä, siirtymää autoliikenteestä joukkoliikenteeseen ja joukkoliikenteen lipputulojen ja kulkutapaosuuden kasvuja, joista osaa on myös todistettu Bergenissä raitiotien myötä.
Haastattelu- ja kyselytutkimuksen perusteella raitioteitä on arvioitu Suomessa monipuolisesti. Lopullinen arviointikehikko koostuu raitiotiehankkeissa hyödynnetyistä mittareista, joita on täydennetty sopivilla mittareilla liikennejärjestelmäsuunnitelmista sekä uusilla mittareilla haastattelu- ja kyselytutkimuksen pohjalta. Arviointikehikkoon lisätyt uudet mittarit vaativat kehitystä toimiakseen ja jotkut vanhat mittarit päivittämistä. Merkittävimpänä tulee kehittää kaupunkitaloudellisia arviointimenetelmiä ja päivittää yhteiskuntataloudellisia arviointimenetelmiä, jotta kaikki raitioteiden vaikutukset saadaan arvioitua kunnolla. Raitiotiehankkeiden vaikutusten arviointiin tulisi kehittää oma ohjeensa, jotta hankkeet olisivat keskenään vertailtavia. Arviointikehikko toimii listana mittareista, joista hankkeeseen voidaan valita sopivat mittarit. Mittarit tulee koota taulukoksi, jossa vaikutusten myönteisyyttä ja kielteisyyttä kuvataan väriasteikolla. Taulukkoa päivitetään pitkin suunnitteluprosessia ja sen avulla vaikutukset voidaan viestiä selkeästi.
Palvelukeskeisen raitiotiejärjestelmän SmartRailin palvelut voivat liittyä haastattelujen perusteella esimerkiksi ajantasaiseen matkustajainformaatioon, pysäkkien palvelutasoon, puhelinsovelluksiin, matkan suunnitteluun ja maksamiseen, opasteisiin, vaihtojen järjestelyyn sekä sekoittuneeseen maankäyttöön. Palveluiden ja mittareiden kehittämisessä kannattaa hyödyntää esimerkiksi palvelumuotoilun ja living lab -menetelmiä sekä joukkoliikenteen tarvehierarkiaa.
Liikenne kuuluu Euroopan unionin taakanjakosektoriin. Sektorin päästöjä on tavoitteena vähentää 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta. Liikenteen päästöjä on tavoitteena vähentää Suomessa noin 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta. Suomessa tieliikenne synnyttää 94 prosenttia liikenteen päästöistä, ja näistä 54 prosenttia syntyy henkilöautoliikenteestä. Raitiotiejärjestelmillä on päästövähennyspotentiaalia kaupunkiseuduilla, koska 21 prosenttia henkilöautoliikenteen päästöistä syntyy suurten kaupunkiseutujen sisällä.
Kaupunkiseutujen liikennejärjestelmäsuunnitelmissa on hyödynnetty eniten suunnallisia tavoitteita (30 %) sekä parantamis- ja edistämistavoitteita (26 %), mutta numeerisia tavoitteita on vähän (12 %). Numeerisia tavoitteita tulisi asettaa enemmän tulevaisuuden tavoiteliikennejärjestelmän kuvaamiseksi tarkemmin, jolloin toimenpiteiden suunnittelu helpottuisi. Jokaista tavoitetta kohti tulisi asettaa mittari(t) tavoitteen toteutumisen seuraamiseksi. Tietoa mittareiden tuloksista tulisi julkaista säännöllisesti. Liikennejärjestelmäsuunnitelmissa tulisi siirtyä kohti laaja-alaisempaa ajattelua ja suunnittelua, jossa huomioidaan esimerkiksi maankäyttö, asuminen ja liikenne. Samalla suunnitelmien tekemisen tulisi siirtyä kohti jatkuvaa seurantaa ja päivittämistä, jolloin suunnitelmista tulisi parempi strateginen työkalu liikennejärjestelmän kehittämiseen.
Tarkasteltujen raitiotiehankkeiden vaikutusten arvioinneissa oli paljon yhtäläisyyksiä esimerkiksi arvioinnin osa-alueissa ja mittareissa. Raitioteiden positiivisina vaikutuksina on pidetty liikenteen päästöjen vähentymistä, liikenneturvallisuuden parantumista, yhdyskuntarakenteen tiivistymistä, siirtymää autoliikenteestä joukkoliikenteeseen ja joukkoliikenteen lipputulojen ja kulkutapaosuuden kasvuja, joista osaa on myös todistettu Bergenissä raitiotien myötä.
Haastattelu- ja kyselytutkimuksen perusteella raitioteitä on arvioitu Suomessa monipuolisesti. Lopullinen arviointikehikko koostuu raitiotiehankkeissa hyödynnetyistä mittareista, joita on täydennetty sopivilla mittareilla liikennejärjestelmäsuunnitelmista sekä uusilla mittareilla haastattelu- ja kyselytutkimuksen pohjalta. Arviointikehikkoon lisätyt uudet mittarit vaativat kehitystä toimiakseen ja jotkut vanhat mittarit päivittämistä. Merkittävimpänä tulee kehittää kaupunkitaloudellisia arviointimenetelmiä ja päivittää yhteiskuntataloudellisia arviointimenetelmiä, jotta kaikki raitioteiden vaikutukset saadaan arvioitua kunnolla. Raitiotiehankkeiden vaikutusten arviointiin tulisi kehittää oma ohjeensa, jotta hankkeet olisivat keskenään vertailtavia. Arviointikehikko toimii listana mittareista, joista hankkeeseen voidaan valita sopivat mittarit. Mittarit tulee koota taulukoksi, jossa vaikutusten myönteisyyttä ja kielteisyyttä kuvataan väriasteikolla. Taulukkoa päivitetään pitkin suunnitteluprosessia ja sen avulla vaikutukset voidaan viestiä selkeästi.
Palvelukeskeisen raitiotiejärjestelmän SmartRailin palvelut voivat liittyä haastattelujen perusteella esimerkiksi ajantasaiseen matkustajainformaatioon, pysäkkien palvelutasoon, puhelinsovelluksiin, matkan suunnitteluun ja maksamiseen, opasteisiin, vaihtojen järjestelyyn sekä sekoittuneeseen maankäyttöön. Palveluiden ja mittareiden kehittämisessä kannattaa hyödyntää esimerkiksi palvelumuotoilun ja living lab -menetelmiä sekä joukkoliikenteen tarvehierarkiaa.