Johtajien moraalisen päätöksenteon retoriikka

Abstract

Yritysten moraalinen tai moraalisesti kyseenalainen toiminta on usein seurausta johtajien tekemistä päätöksistä. Johtajat kohtaavat työssään monenlaisia moraalisia päätöksentekotilanteita, joissa heidän ratkaisuillaan on vaikutusta useaan eri toimijaan. Maailman muutos, globaalit ympäristöuhat ja kuluttajien sekä muiden sidosryhmien kasvaneet odotukset yritysten vastuullisuutta ja moraalista toimintaa kohtaan ovat voimakkaasti muokanneet liiketoimintaa. Aiemmin moni yritys pystyi perustelemaan yhteiskunnalle olemassaolonsa oikeutuksen painottamalla viestinnässään lähinnä organisaation aikaansaamaa taloudellista hyvinvointia. Nykyisin yritysten ja niiden johtajien on otettava laajasti huomioon toimintansa sosiaaliset, ekologiset ja taloudelliset vaikutukset yhteiskunnissa. Tällä muutoksella on todennäköisesti ollut myös vaikutusta johtajien päätöksentekoon ja päätösten viestinnässä käytettävään retoriikkaan.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten johtajien moraalisen päätöksenteon retoriikkaa. Tutkimuksen tarkoituksena on tunnistaa ja eritellä, millaisia retorisia keinoja johtajat käyttävät moraalisten päätösten perusteluissa. Johtajat saattavat käyttää retorisia keinoja tietoisesti ja harkitusti tai enemmän spontaanisti ja harkitsemattomasti. Tutkimuksessa halutaan myös selvittää Aristoteleen vaikuttavan viestinnän kolmijaon mukaisesti, vetoaako johtajien käyttämä retoriikka ensisijaisesti viestijän omaan uskottavuuteen vai viestinnän yleisön järkeen tai tunteisiin. Lisäksi tarkoituksena on tutkia, onko moraalisen ongelman tilannekohtaisilla tekijöillä vaikutusta johtajien käyttämään retoriikkaan. Tutkimuksen käytännöllisenä tavoitteena on tuottaa tietoa, jota yritysjohtajat voivat hyödyntää omien moraalisten päätösten perusteluiden kehittämiseen. Yrityksen sidosryhmät voivat saavutetun tutkimustiedon avulla arvioida monipuolisemmin yritysten päätöksiä ja niiden retoriikkaa.

Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä esitellään moraalista päätöksentekoprosessia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Teoriaosuudessa käydään lisäksi läpi retoriikan teoriaa ja erilaisia retorisia keinoja, joita johtajat ja yritykset voivat käyttää moraalisista päätöksistä viestiessään. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, jossa johtajille esitettiin neljä erilaista moraalista päätöksentekotilannetta, joihin heiltä pyydettiin perusteltuja ratkaisuja. Kerätty aineisto analysoitiin teorialähtöisesti hyödyntämällä Aristoteleen vaikuttavan retoriikan teorialuokkia eetosta, paatosta ja logosta. Eetoksella tarkoitetaan viestijän omaan uskottavuuteen vetoavaa retoriikkaa, paatoksella yleisön tunteisiin vetoavaa retoriikkaa ja logoksella yleisön järkeen ja logiikkaan vetoavaa retoriikkaa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalaiset johtajat käyttävät viestinnässään sekä järkeen, tunteisiin että omaan uskottavuuteensa vetoavaa retoriikkaa. Perusteluiden järkiperäisyyttä edistettiin erityisesti taloudellisiin perusteisiin ja pidemmän aikavälin seuraamuksiin vetoamalla. Tunteisiin vetoavassa retoriikassa korostettiin eniten johtajan omia arvoja ja moraalisia uskomuksia. Johtajan uskottavuutta lisäsi useimmin kunnioituksen ilmaiseminen ja johtajan asemaan viittaaminen. Perusteluissa oli kokonaisuudessaan havaittavissa eniten järkeen vetoavaa retoriikkaa ja vähiten tunteisiin vetoavaa viestintää. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että moraalisen ongelman tilannekohtaisilla tekijöillä oli merkittävää vaikutusta johtajien käyttämään retoriikkaan. Muutamassa päätöksentekotilanteessa johtajat käyttivät hyvin yksipuolisesti vain järkeen ja logiikkaan vetoavaa retoriikkaa, kun taas yhdessä tilanteessa painotettiin johtajan omaa uskottavuutta lisääviä ja tunteisiin vetoavia vaikutuskeinoja.