Lapsuuden itseisarvo : Lapsuuden itseisarvon toteutuminen käytännön tasolla varhaiskasvatuksessa
Kangasniemi, Marika (2020)
2020
Kasvatustieteiden kandidaattiohjelma, varhaiskasvatuksen opettaja - Bachelor´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education and Care
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-12-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012158895
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012158895
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastelin, kuinka lapsuuden itseisarvo toteutuu käytännön tasolla varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa on luokiteltuna kuusi arvoa, joista yksi on lapsuuden itseisarvo. Se sisältää hyvän ja turvallisen lapsuuden sekä lapsen ainutlaatuisuuden, arvokkuuden ja oikeuden tulla kuulluksi, nähdyksi ja huomioon otetuksi yksilönä ja yhteisön jäsenenä. Arvot Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin on johdettu osittain YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksesta. Tutkimuskysymyksiä minulla oli kolme ja ne olivat 1) miten Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa esitetty lapsuuden itseisarvo tulee esiin käytännön tasolla varhaiskasvatuksessa, 2) mikä merkitys lapsuuden itseisarvon toteutumisella varhaiskasvattajien kokemuksen mukaan on lapselle ja 3) onko lapsuuden itseisarvon toteuttaminen varhaiskasvatuksessa tiedostettua vai tiedostamatonta.
Keräsin tutkimusaineiston haastattelulomakkeen avulla syksyllä 2020. Haastattelulomakkeen jaoin sosiaalisessa mediassa kahdessa varhaiskasvattajille tarkoitetuissa Facebook-ryhmässä. Aineistoni koostui yhteensä seitsemästä vastaajasta. Tutkimusotteeni oli fenomenologis-hermeneuttinen, sillä tutkimukseni myötä toin näkyväksi asioita, joita varhaiskasvattajat ovat havainneet tai kokeneet, mutta eivät välttämättä tietoisesti ajatelleet. Keräsin aineistoni puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Aineistoa analysoin teemoittelun avulla. Luokittelin tutkimukseni tulokset lapsuuden itseisarvon määrittelyn sisällön mukaisesti.
Tuloksista ilmeni, että lapsuuden itseisarvon toteutuminen käytännön tasolla on sidoksissa hyvin arkikokemuksellisiin asioihin. Lapsuuden itseisarvon toteutuminen varhaiskasvatuksessa vahvistaa lapsen itsetuntoa ja kokemusta turvallisuudesta sekä luo perustan demokratialle. Lapsuuden itseisarvo toteutuu osittain tiedostamattomasti, mutta turvallisuuteen liittyvät tekijät ovat tiedostetumpia. Tutkimukseni johtopäätöksenä voidaan todeta, että lapsuuden itseisarvon toteutumisen mahdollistajia ovat hyvä tiimityöskentely, aikuisten läsnäolo, positiivinen suhtautuminen lapseen, sensitiivisyys, osallisuus, leikki sekä yksilöllisyys.
Keräsin tutkimusaineiston haastattelulomakkeen avulla syksyllä 2020. Haastattelulomakkeen jaoin sosiaalisessa mediassa kahdessa varhaiskasvattajille tarkoitetuissa Facebook-ryhmässä. Aineistoni koostui yhteensä seitsemästä vastaajasta. Tutkimusotteeni oli fenomenologis-hermeneuttinen, sillä tutkimukseni myötä toin näkyväksi asioita, joita varhaiskasvattajat ovat havainneet tai kokeneet, mutta eivät välttämättä tietoisesti ajatelleet. Keräsin aineistoni puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Aineistoa analysoin teemoittelun avulla. Luokittelin tutkimukseni tulokset lapsuuden itseisarvon määrittelyn sisällön mukaisesti.
Tuloksista ilmeni, että lapsuuden itseisarvon toteutuminen käytännön tasolla on sidoksissa hyvin arkikokemuksellisiin asioihin. Lapsuuden itseisarvon toteutuminen varhaiskasvatuksessa vahvistaa lapsen itsetuntoa ja kokemusta turvallisuudesta sekä luo perustan demokratialle. Lapsuuden itseisarvo toteutuu osittain tiedostamattomasti, mutta turvallisuuteen liittyvät tekijät ovat tiedostetumpia. Tutkimukseni johtopäätöksenä voidaan todeta, että lapsuuden itseisarvon toteutumisen mahdollistajia ovat hyvä tiimityöskentely, aikuisten läsnäolo, positiivinen suhtautuminen lapseen, sensitiivisyys, osallisuus, leikki sekä yksilöllisyys.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [9897]