Oswaldin hypoteesi ja omistusasumisen työllisyysvaikutukset

Abstract

1970-luvulta alkaen länsimaita on vaivannut korkea työttömyyden taso, jolle on haettu mahdollisia syitä ensisijaisesti työmarkkinoiden tehottomuudesta. 1990-luvun loppupuolella taloustieteilijä Andrew Oswald esitti OECD-maista ja Yhdysvalloista keräämänsä empiirisen aineiston pohjalta uuden selittäjän työttömyyden kasvulle, omistusasumisen. Oswaldin esittämä hypoteesi oli varsin omaleimainen ja herätti osin tästä syystä runsaasti mielenkiintoa taloustieteilijöiden keskuudessa. Toisaalta hypoteesi sai osakseen kritiikkiä, sillä omistusasumista on länsimaissa usean vuosikymmenen ajan tuettu valtioiden toimesta. Oswaldin hypoteesi ei siis ollut ainoastaan omalaatuinen, vaan myös aikamme omistusasumispolitiikkaa lievästi kyseenalaistava.

Tässä kandidaatintutkielmassa perehdytään Oswaldin esittämään alkuperäiseen hypoteesiin ja sitä seuranneeseen tutkimukseen omistusasumisen työllisyysvaikutuksista. Lopussa tarkastellaan suppeasti politiikan keinovalikoimaa omistusasumiseen vaikuttamiseksi. Tutkielmassa selvitetään kirjallisuuskatsauksen avulla aihetta käsitellyttä aiempaa tutkimusta, jota on pääasiallisesti toteutettu poikkileikkaus- ja paneeliaineistojen avulla sekä mikro- että makrotasolla.

Oswaldin alkuperäinen hypoteesi pohjautui länsimaista 1960–1990-luvuilla kerättyyn paneeliaineistoon, josta ilmenivät ajanjaksojen työttömyyden ja omistusasumisen muutokset. Edellä mainittujen muutoksien välistä yhteyttä tutkiessaan Oswald sai positiivisen korrelaatiokertoimen, jonka juuret saattaisivat olla omistusasujien heikommassa liikkuvuudessa. Mikäli omistusasujien heikompi liikkuvuus selittäisi työttömyyden kasvua, tulisi työttömyyden ilmetä omistusasujien keskuudessa keskiarvoa suurempana työttömyytenä. Mikrotason tutkimuksen perusteella kuitenkin vaikuttaisi, että omistusasujat ovat usein pikemminkin keskiarvoa paremmin työllistyneitä, mikä haastoi Oswaldin hypoteesia liikkuvuusvaikutuksista. Taustamekanismeiksi on sittemmin ehdotettu omistusasujien pendelöinti- ja NIMBY-ulkoisvaikutuksia.

Omistusasumisen ja työttömyyden välisen kausaalisen yhteyden estimointiin liittyy endogeenisuusongelmia. Voisi olla, että paremmin työllistyneet lähtökohtaisesti valitsevat useammin omistusasumisen. Toisaalta omistusasuminen saattaa riippua työttömyyden tavoin jostakin kolmannesta taustamuuttujasta, joka vaikuttaa sekä omistusasumiseen että työllisyyteen samanaikaisesti. Metodologisten ongelmien vuoksi yhteisymmärrystä omistusasumisen ja työttömyyden välisestä riippuvuussuhteesta ei ole toistaiseksi täysin saavutettu. Mikro- ja makrotason tutkimukset ovat ekonometrisista ongelmista huolimatta kohtalaisen yhteneviä. Vaikuttaisi siltä, että omistusasujat ovat keskimäärin paremmin toimeentulevia, mutta makrotasolla omistusasuminen vaikuttaisi korreloituvan positiivisesti työttömyyden kanssa.