Välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimus poikkeusolojen toimivaltuuksia käyttöönotettaessa ja käytettäessä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selventää valmiuslainsäädännössä määriteltyjä välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimuksia poikkeusolojen toimivaltuuksia käyttöönotettaessa ja käytettäessä. Valmiuslain 4 § oikeuttaa käyttämään poikkeusoloissa vain sellaisia toimivaltuuksia, jotka ovat välttämättömiä ja oikeasuhtaisia lain tavoitteen saavuttamiseksi. Lain tavoitteena on muun muassa suojella väestöä, ylläpitää oikeusjärjestystä, perus- ja ihmisoikeuksia sekä turvata valtiollinen itsenäisyys. Valmiuslainsäädännön toisen puolen muodostavassa puolustustilalaissa toimenpiteet on sidottu ennen kaikkea välttämättömyyden vaatimukseen lain 2 §:ssä. Puolustustilalain tavoitteena on turvata valtiollinen itsenäisyys ja ylläpitää oikeusjärjestystä, eikä laki voi tulla sovellettavaksi ennen kuin valmiuslain toimivaltuudet ovat riittämättömät.

Tutkimuksen tavoitteena on kevään 2020 poikkeusoloja koskevan argumentaation valossa löytää välttämättömyydelle ja oikeasuhtaisuudelle keskeinen tulkinta. Koska nykyisin voimassa olevaa valmiuslainsäädäntöä ei ole ennen covid-19 -pandemiaa koskaan sovellettu, on suorien johtopäätöksien antaminen käytännössä mahdotonta. Kuitenkin aineiston pohjalta on mahdollista löytää suuntaviivoja, joiden kautta termejä tulisi tulkita mahdollisissa tulevissa poikkeusoloissa. Analogisen päättelyn avulla pyritään laajentamaan kevään tulkintoja myös muihin poikkeusoloihin. Tutkimus ei ota kantaa kevään 2020 poikkeusoloja koskevan argumentaation oikeellisuuteen.

Tutkimus on toteutettu lainopillisesti. Menetelmänä käytetään systematisoivaa lainoppia, jonka päämääränä on koostaa hajallaan olevasta informaatiosta looginen kokonaisuus. Systematisoinnin keinoin pyritään tutkimuksessa löytämään välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden termeille merkityssisältö tulkitsemalla voimassa olevaa oikeutta. Aineisto koostuu pääosin perustuslakivaliokunnan mietinnöistä keväältä 2020, mutta muihin heikosti velvoittaviin ja sallittuihin oikeuslähteisiin perehtyminen selkeyttää termeihin liittyvää argumentointia.

Tutkimuksen tuloksena löydetään käyttöperiaatteiden arvioinnin lähtökohtia. Välttämättömyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon niin valmiuslainsäädännön tarkoitus suojella perustuslaissa turvattuja oikeushyviä kuin erilaisten keinojen punninta. Oikeasuhtaisuusvaatimuksen näkökulmasta toimivaltuuksien ajallinen ja alueellinen soveltamisala ovat keskiössä, mutta niin ikään keinojen punninta sekä kokonaishaittojen- ja hyötyjen tarkastelu ovat osa oikeasuhtaisuusarviointia. Termien ollessa kuitenkin monitulkintaisia, on niiden arviointi loppujen lopuksi aina poliittista harkintaa lain antaessa sille ehdottomat rajat. Tällöin toimien mahdollisimman konkreettinen perustelu on sekä välttämättömyys- että oikeasuhtaisuusvaatimuksessa yksi keskeisimmistä arvioinnin lähtökohdista.