Groteskit pimpit ja feministinen karnevaali Liv Strömquistin sarjakuvateoksessa Kunskapens frukt

Abstract

Tutkielma käsittelee Liv Strömquistin feministisen sarjakuvateoksen Kunskapens frukt (2014) naiskehon representaatioita Mihail Bahtinin karnevalismiteorian kautta. Työn tarkoituksena on tutkia, kuinka käsitellyn teoksen groteskit pimppikuvat asettuvat normatiivisia naiskehoon liitettyjä ihanteita vastaan. Tutkimuksen myötä pyritään tuomaa entistä paremmin esiin Strömquistin huumorin luonnetta, joka kohdistuu yhtä aikaa kaikkiin yhteiskuntamme uskomukset ja arvostukset jakaviin ihmisiin. Tutkimuskysymykseni on, missä suhteessa Kunskapens fruktin feministisiä pimppikuvia voi kutsua karnevalistisiksi. Tätä kysymystä kartoitetaan yhdistämällä Bahtinin karnevaalinaurun, groteskin ruumiin ja materiaalis-ruumiillisen alapuolen käsitteitä teokseen, ja selvitetään näiden käsitteiden käytettävyyttä feministisessä kontekstissa. Toisessa luvussa esitellään Mihail Bahtinin ympärille muodostuva teoriakehys, joka kehittyy karnevaalinaurun muodoista erityisesti groteskiin ruumiiseen ja sen materiaalis-ruumiilliseen alapuoleen. Keskeisenä seikkana nostetaan esiin karnevaalinaurun vallankumouksellinen luonne, sillä se kohdistuu siihen, mikä yhteiskunnassa on kulloinkin vakavaa. Tämä karnevaalinauru syntyy esimerkiksi groteskista ruumiista ja sen alapuolesta, joka edustaa kaikkea sitä, mikä yhteiskunnassa arvotetaan ’alhaiseksi’. Lopuksi tarkastelen Bahtinin käsitystä groteskista naisruumiista, joka kutistuu vain synnyttäväksi, materiaalis-ruumiilliseksi tasoksi. Kolmannessa luvussa tulkitaan Strömquistin sarjakuvateosta edellä esitellyn aineiston valossa. Analyysissa osoitetaan, miten groteskit kuvat pimpeistä ja niiden eritteistä kyseenalaistavat verhotun naiskehon ihannetta. Ensimmäisessä alaluvussa syvennytään pimppien näyttämisen konseptiin, joka haastaa odottamattomana ja groteskina eleenä Bahtinin käsitystä pimpeistä vain ”synnytyseliminä” sekä purkaa pimppeihin kohdistuvaa häpeää. Toisessa alaluvussa taas tarkastellaan kuukautisverta vuotavaa groteskia ruumista rinnakkain klassisen ruumiin ihanteen kanssa. Vuotava naiskeho osoittaa ruumiiseen kohdistuvien sääntöjen sopimuksenvaraisuuden. Kolmannessa alaluvussa siirrytään analysoimaan tarkemmin miltä osin karnevaaliteoria soveltuu yhteen feministisen tarkastelun kanssa. Luvussa problematisoidaan Bahtinin kapeaa käsitystä naisen karnevalisoidusta ruumiista, karnevaalin näennäisen kumouksellista luonnetta sekä Strömquistin huumorin satiirisia piirteitä. Viimeinen luku rakentaa yhtenäisen kuvan Kunskapens fruktin pimppikuvien emansipatorisesta luonteesta, joka on ennen kaikkea omasta sisäisestä kontrollista vapauttavaa. Alapuolen paljastamisen vapauttava voima tulee nimenomaan ruumiin normien rikkoutumisesta, kun groteski ruumis rikkoo naiskeholle asetettuja ihanteita, mikä taas laajentaa ruumiin toimintamahdollisuuksia.