Opettajan vastuu ja rooli koulukiusaamiseen puuttujana

Abstract

Koulukiusaaminen on jatkuvasti julkisuudessa esillä oleva aihe ja sen lopettamiseksi käydään päivittäin kovaa kamppailua maan jokaisessa koulussa. Tässä laadullisessa tutkimuksessa näkökulma koulukiusaamiseen rajautuu siihen puuttumiseen opettajan toimintana. Tavoitteena on selvittää millaisena muut kuin kouluhenkilökunnan jäsenet näkevät ja kokevat opettajan roolin sekä vastuun koulukiusaamiseen puuttujana. Opettajan roolia voidaan pitää merkittävänä koulukiusaamiseen puuttumisessa, sillä hän työskentelee lähellä lapsia ja oppii tuntemaan kaikki oppilaansa sekä yksilönä että ryhmän jäsenenä. Opettajaa sitovat työssään lain ja opetussuunnitelman velvoitteet puuttua kiusaamiseen, mutta hänen vastuutaan voidaan tarkastella myös ammattietiikan näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenestä yleisönosaston mielipidekirjoituksesta, jotka on kirjoitettu vuosina 2009–2010 ja 2018–2020. Aineistoa analysoitiin laadulliselle tutkimukselle tyypillisin keinoin sisällönanalyysin avulla. Aineistolähtöisesti toteutetussa analyysissä otettiin huomioon tutkimuskysymyksen jaottelu opettajan roolista sekä vastuusta, mutta itse teemoittelu tehtiin aineistosta nostettujen tulosten mukaan. Teemoitteluun valitut aiheet olivat: opettajan vastuu koulukiusaamiseen puuttumisesta, tämän vastuun laiminlyönti, kiusaamiseen puuttuminen väärin sekä oikein, puuttumisen keinot ja tilanteet, joissa opettaja ei voinut puuttua kiusaamiseen, koska ei tiennyt siitä. Lisäksi tuloksissa tarkasteltiin kootusti mielipidekirjoitusten välisiä eroja. Tutkimuksen tulosten mukaan opettajan vastuu koettiin osana koulun vastuuta ja sen nähtiin olevan opettajan työmäärää kohtaan liian suuri. Kirjoittajien mukaan opettajien tulisi ottaa vastuuta myös tunnetaitojen opettamisesta osana kiusaamisen ehkäisyä. Mikäli opettaja ei ottanut vastuuta kiusaamistilanteisiin puuttumisesta, sen arvioitiin olevan seurausta opettajan osaamattomuudesta sekä epäeettisestä toiminnasta. Väärin hoidetuissa puuttumistilanteissa korostui opettajan tehottomuus ja löyhä puuttuminen, kun taas hyvin hoidetuissa tilanteissa määrätietoisuus ja pitkäjänteisyys. Kiusaamiseen puuttumisen keinot nähtiin riittämättöminä ja opettajan näkökulmasta liian vähäisinä. Kirjoittajien näkemysten ja kokemusten kautta saatiin viitteitä siitä, että opettajat tarvitsisivat tukea kiusaamistilanteisiin puuttumisessa ja niihin tarvittavien, jo olemassa olevien, keinojen käyttämisessä. Myös ryhmäilmiön näkökulmaa tulisi kouluissa tuoda esiin enemmän, sillä kirjoituksista voitiin huomata tämän näkökulman olevan useammalle vieraampi.