Kartoittava tutkimus lasten änkytykseen saamasta puheterapiasta
Kortesoja, Rosa (2020)
Kortesoja, Rosa
2020
Logopedian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Logopedics
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-12-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012148814
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012148814
Tiivistelmä
Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli tutkia 15 lapsen kehitykselliseen änkytykseen saamaa puheterapiaa. Tarkastelussa oli lasten aiemmin saaman puheterapian määrä, ja lisäksi tarkoituksena oli selvittää, kuinka pitkä aika kului änkytyksen alkamisesta ensimmäiseen puheterapiakäyntiin. Toteutin tutkimuksen käymällä läpi Tampereen yliopistossa 2018–2019 järjestetyiltä änkytysklinikkakursseilta kerättyjä aineistoja ja yhdistelin tutkielmassa sekä määrällistä että laadullista tutkimusotetta.
Tutkielmassa mukana olleista 15 lapsesta 12 (80%) oli saanut aiempaa puheterapiaa ennen yliopiston kuntoutusjaksoa. Saadun kuntoutuksen määrä oli monella lapsella vähäinen: seitsemän (58%) puheterapiaa saaneista lapsista oli saanut änkytyksen vuoksi arviointi- tai ohjauskäyntejä. Heistä kuudella lapsella saadun puheterapian määrä oli vain 1–4 käyntiä. Neljä tutkittavaa oli saanut 5–10 kerran pituisen puheterapiajakson ja yksi tutkittava yli 10 kerran mittaisen puheterapiajakson.
Yleensä puheterapia suositellaan aloitettavaksi vuoden sisällä änkytyksen alkamisesta. Tämän tutkielman puheterapiaa saaneista lapsista seitsemän (58%) oli päässyt puheterapiaan alle vuodessa tai keskimäärin vuoden sisällä änkytyksen alkamisesta. Kolmella tutkittavalla änkytyksen alkamisesta ensimmäiseen puheterapiakäyntiin kulunut aika oli 12–18 kuukautta ja yhdellä tutkittavalla yli 18 kuukautta. Aiheesta on tehty jonkin verran aiempaa tutkimusta, ja siihen verraten tutkielmaan osallistuneet lapset olivat yhtä lukuun ottamatta saaneet vähäisesti puheterapiaa. Tutkimus osoittaa, että puheterapia jakautuu epätasaisesti sitä tarvitseville, ja kuntoutukseen pääsyn käytännöt eivät ole vielä yhtenäisiä.
Tutkielmassa mukana olleista 15 lapsesta 12 (80%) oli saanut aiempaa puheterapiaa ennen yliopiston kuntoutusjaksoa. Saadun kuntoutuksen määrä oli monella lapsella vähäinen: seitsemän (58%) puheterapiaa saaneista lapsista oli saanut änkytyksen vuoksi arviointi- tai ohjauskäyntejä. Heistä kuudella lapsella saadun puheterapian määrä oli vain 1–4 käyntiä. Neljä tutkittavaa oli saanut 5–10 kerran pituisen puheterapiajakson ja yksi tutkittava yli 10 kerran mittaisen puheterapiajakson.
Yleensä puheterapia suositellaan aloitettavaksi vuoden sisällä änkytyksen alkamisesta. Tämän tutkielman puheterapiaa saaneista lapsista seitsemän (58%) oli päässyt puheterapiaan alle vuodessa tai keskimäärin vuoden sisällä änkytyksen alkamisesta. Kolmella tutkittavalla änkytyksen alkamisesta ensimmäiseen puheterapiakäyntiin kulunut aika oli 12–18 kuukautta ja yhdellä tutkittavalla yli 18 kuukautta. Aiheesta on tehty jonkin verran aiempaa tutkimusta, ja siihen verraten tutkielmaan osallistuneet lapset olivat yhtä lukuun ottamatta saaneet vähäisesti puheterapiaa. Tutkimus osoittaa, että puheterapia jakautuu epätasaisesti sitä tarvitseville, ja kuntoutukseen pääsyn käytännöt eivät ole vielä yhtenäisiä.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8935]