Seksuaalivähemmistöt Suomen ja Venäjän mediassa : Korpusavusteinen diskurssintutkimus seksuaalivähemmistöjen käsittelystä uutismedioissa

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee seksuaalivähemmistöjen käsittelyä suomen- ja venäjänkielisissä verkkomedioissa. Seksuaalivähemmistöihin kohdistuu syrjintää niin Suomessa kuin Venäjälläkin ja medialla on olennainen rooli siinä, millaista kuvaa seksuaalivähemmistöistä luodaan. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia kulttuurisia eroja tai tapoja Suomessa ja Venäjällä on käsitellä seksuaalivähemmistöjä mediassa. Lisäksi tavoitteena on selvittää, millaisia mielipiteitä ja asenteita verkkomedioissa esiintyy ja millaista kieltä niissä käytetään. Tutkielman teoriapohjana ovat uutisteoria (esim. Huovila 2001), diskurssianalyysi (esim. Jokinen, Juhila & Suoninen 1999) sekä journalistinen kääntäminen (esim. Davier 2015; Scammel 2018). Tutkielman aineisto koostuu yhteensä 169 artikkelista, jotka jaottelin kolmeen osakorpukseen: Suomen mediaan, Venäjän valtiojohtoiseen mediaan ja Venäjän oppositiomediaan. Aineistosta erittelin korpuslingvistisin keinoin avainsanoja, frekvenssejä ja konkordansseja. Tutkielman tutkimusmetodina käytin kriittistä diskurssianalyysiä. Kustakin aineistosta tarkastelin sekä sanatason että kontekstin tason sävyä ja niiden pohjalta päättelin, onko suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin kielteinen, neutraali vai positiivinen. Analyysin pohjalta määrittelin diskurssit, joita kussakin osakorpuksessa esiintyi. Tutkimuksen hypoteesi on, että Venäjän oppositiomediassa asenne seksuaalivähemmistöjä kohtaan on neutraalimpi kuin valtiojohtoisessa mediassa ja että Suomen mediassa asenne on neutraali tai positiivinen. Venäjän valtiojohtoisen median kohdalla asenne on hypoteesin mukaan pääasiassa kielteinen. Tutkimuksen tuloksena oli, että tietyt diskurssit toistuivat jokaisessa osakorpuksessa, mutta hieman eri näkökulmilla. Näitä kaikista kolmesta osakorpuksesta havaittavissa olevia diskursseja olivat rikosdiskurssi ja uskontodiskurssi. Muita yleisiä diskursseja olivat sairausdiskurssi ja syrjintä- ja väkivaltadiskurssi, joita esiintyi kahdessa osakorpuksessa kolmesta. Yksittäisiä diskursseja olivat perinnediskurssi, normaaliusdiskurssi sekä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusdiskurssi. Tutkimuksen hypoteesit pitivät pääasiassa paikkansa, mutta Venäjän oppositiomediassa ääni annettiin myös seksuaalivähemmistöjen vastustajille, joten myös kielteisiä näkemyksiä esiintyi. Venäjän diskursseihin vaikutti muun muassa Venäjällä voimassa oleva seksuaalivähemmistöjen propagoinnin kieltävä laki. Tutkielma onnistuu kartoittamaan seksuaalivähemmistöistä käytävää diskurssia Suomen ja Venäjän mediassa, mutta antaa mahdollisuuden tutkia aihetta vielä syvemmin. Jatkossa aihetta voisi tutkia esimerkiksi keskittymällä johonkin tiettyyn uutisaiheeseen, esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen käsittelyyn politiikassa. Toinen vaihtoehto voisi olla tutkia tarkemmin seksuaalivähemmistöistä mediassa käytettävää kieltä.