Kuntoutujien hyvinvoinnin ja toivon kokemukset sekä näkemykset tulevaisuudesta laitospäihdekuntoutuksen aikana

Abstract

Väitöstutkimuksessa tarkastellaan hyvinvointia, toivoa ja tulevaisuutta monimenetelmällisesti laitospäihdekuntoutuksen kontekstissa. Huomio kohdentuu kuntoutujien kokemuksiin ja kuntoutuksen inhimilliseen vaikuttavuuteen. Tutkimustehtävänä oli selvittää millaisia muutoksia kuntoutujien koetussa hyvinvoinnissa sekä tilanteisessa toivossa tapahtuu laitospäihdekuntoutusjakson aikana. Kuntoutuksen jälkeiseen aikaan katse suunnattiin tulevaisuutta koskevan kirjoitustehtävän sekä haastatteluiden avulla. Näiden avulla etsittiin vastausta kysymyksiin: mitä päihdekuntoutujat toivovat tulevaisuudeltaan ja miten kuntoutujat kuvaavat retkahtamista.

Tutkimuksen kaikki aineistot on kerätty yhdestä laitospäihdekuntoutuksen yksiköstä vuosina 2016–2018. Kuntoutusyksikkö tarjoaa yhteisömuotoista laitoskuntoutusta päihteitä ongelmallisesti käyttäville sekä peliriippuvuuden haittoja kokeville yksilöille ja perheille. Tutkimukseen osallistuneet kuntoutujat ovat tuottaneet moninaista aineistoa. Aineistoina hyödynnetään kuntoutustoiminnan arkeen kuuluvia Hyvinvoinnin arvio -lomakkeita (N=103; Osatutkimus I), kvantitatiivista kyselylomaketta (N=168; Osatutkimus II), kirjoituspyynnön avulla kerättyä kirjallista aineistoa (N=95; Osatutkimus III) ja kuntoutujien haastatteluita (N=7; Osatutkimus IV).

Kutakin osatutkimuksen aineistoa on tarkasteltu tarkoituksenmukaisin analyysimenetelmin tietokoneavusteisesti. Tutkimuksen kvantitatiivisessa analyysissä on käytetty sekä kuvailevia menetelmiä että monimuuttujamenetelmiä. Kvalitatiivinen analyysi on toteutettu sisällönanalyysin ja narratiivisen analyysin keinoin. Tutkimus nojautuukin vahvasti monimenetelmälliseen tutkimusperinteeseen, jolla pyritään saavuttamaan moniulotteinen kuva tutkittavasta ilmiöstä.

Tutkimuksen keskeisin laitospäihdekuntoutuksen inhimilliseen vaikuttavuuteen viittaava tulos on useimmilla kuntoutujilla kuntoutuksen aikana hyvinvoinnissa ja toiveikkuudessa tapahtuva positiivinen muutos. Osatutkimuksessa I hyvinvoinnissa tapahtuvan muutoksen havaittiin olevan suurinta kuntoutuksen alkupuolella, jonka jälkeen hyvinvointi vakiintui korkealle tasolle kuntoutuksen edetessä. Osatutkimuksessa II todettiin hyvinvoinnin lisäksi kuntoutujien toiveikkuudessa tapahtuvan positiivista muutosta ja hyvinvoinnin kokemuksen sekä toiveikkuuden olevan yhteydessä toisiinsa.

Osatutkimuksissa III ja IV tarkasteltiin kuntoutujien tulevaisuutta eri näkökulmista. Toivotuksi tulevaisuudeksi määrittyi osatutkimuksessa III päihteetön arki, johon kuuluu sosiaalisia verkostoja, elämään tyytyväisyyttä, työelämään kiinnittymistä, hyvää terveyttä ja taloudellista vakautta. Retkahtaminen asettui uhaksi toivotun tulevaisuuden saavuttamiselle ja tukikeinoiksi päihteettömyyden tavoittelussa tunnistettiin vertaistuki- ja itsehoitoryhmiin osallistuminen, ammatilliseen apuun turvautuminen, itsehoito ja tukiverkostot. Osatutkimuksessa IV katse kohdennettiin retkahtamiseen ja päihdekäyttöä koskeviin narratiiveihin laitoskuntoutuksessa olevien kuntoutujien puheessa. Oppimisnarratiivissa korostui aiemmista kokemuksista oppiminen tulevaisuuden retkahdusten ehkäisemiseksi. Aiemmat päihteettömät jaksot, koettu minäpystyvyys ja tukitahojen apu tukevat positiivista tulevaisuuteen suhtautumista.Päivä kerrallaan -narratiivissa painottui nykyhetkessä toimiminen päihteettömyyden ylläpitämisessä. Hallitsemisnarratiivissa keskeistä oli erilaisten vaihtoehtojen pohtiminen päihteiden käytön suhteen ja tulevaisuudessa mahdolliseksi arvioitu hallittu päihdekäyttö. Kustakin narratiivista oli tunnistettavissa piirteitä sekä positiivisesta että negatiivisesta tulevaisuuteen suhtautumisesta. Oppimisnarratiivissa ja päivä kerrallaan -narratiivissa laitospäihdekuntoutus asettui tukemaan päihteettömyyden tavoitetta, kun taas hallitsemisnarratiivi lavensi toipumiskäsitystä hallitun käytön suuntaan.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että laitospäihdehoidon aikana tapahtuu positiivisia muutoksia hyvinvoinnissa ja toiveikkuudessa, mikä luo pohjaa paremman tulevaisuuden tavoittelulle. Saavutettujen muutosten kestävyys koetellaan kuitenkin toden teolla kuntoutujan kotiuduttua. Jatkotutkimusaiheena onkin kuntoutujien hyvinvoinnin, toiveikkuuden ja toivotun tulevaisuuden toteutumisen tarkastelu seurannassa. Seurantatutkimuksen keinoin on tarpeen selvittää kuntoutuksen vaikuttavuutta myös tuloksellisuuden, kuten kuntoutukselle asetetun tavoitteen saavuttamisen osalta.

This doctoral dissertation is a mixed methods study on clients’ wellbeing, hope and future expectations of inpatients undergoing substance abuse treatment. The focus is on clients’ experiences and treatment efficacy. The research seeks to ascertain how wellbeing and state of hope change during inpatient substance abuse treatment. Additionally, the post-treatment time was studied by analysing written and interview material about the future in order to ascertain what inpatients hope for their future and how they describe relapse.

All data was collected from one inpatient substance abuse treatment unit located in Finland during the years 2016–2018. The treatment unit provides both individuals and families with therapeutic community-based substance abuse or gambling treatment. During treatment clients produced various datasets which are used in this study. The first sub-study was conducted using the wellbeing evaluation forms (N=103) used as a therapeutic tool in the treatment unit. The second sub-study also used quantitative questionnaires (N=168). In the third sub-study clients written texts about the future were collected (N=95) and in the fourth sub-study interviews were conducted (N=7).

Each dataset was analysed with appropriate methods using research software. The quantitative analyses used both descriptive and multivariate methods. Qualitative analysis was conducted using content analysis and narrative analysis. Several methods were used in the sudy to gain a multidimensional understanding of the phenomena being studied.

The main result showing positive change is that both wellbeing and state of hope improved during inpatient treatment. In Sub-study I the change achieved was greater in the first weeks of treatment. Thereafter the change stabilized and remained high. Sub-study II showed that, in addition to wellbeing, also state of hope improved during treatment and that these are related.

In Sub-studies III and IV the focus was on the future from different points of view. Inpatients hoped for a future with sober everyday living, social networks, life satisfaction, employment, good health, and financial stability. Relapse was seen as a threat to the desired future. AA/NA groups and peer support were seen as important ways of achieving abstinence, but participants also wanted to have access to professional help. In Sub-study IV relapse was studied further by analysing inpatients’ talk about relapse and related issues. In the learning narrative, learning from past experiences was central. Previous sober periods, self-efficacy and the opportunity for help supported inpatients in adopting a positive future orientation. In the “one day at a time” narrative acting in the present was essential for maintaining abstinence. In the controlling narrative self-efficacy regarding controlled use of substances in the future opened up an opportunity for goals other than abstinence. Both positive and negative future orientation was present in the narratives. In the learning narrative and the “one day at a time” narrative inpatient treatment supported the goal of abstinence. However, the controlling narrative extended the view on recovery to the controlled use of substances.

All in all, the results of this study show that positive changes happen during inpatient treatment and it creates an opportunity for a positive future. The change achieved will be tested properly after discharge. Prospective follow-up study design is needed in exploring how well-being and hope change after treatment and whether the hopes for the future came to fruition. More research is also needed on how wellbeing and hope relate to other aspects of treatment efficacy such as attaining treatment objectives.