Yrityksen sisällä luotujen aineettomien hyödykkeiden liittäminen osaksi yrityksen varallisuutta

Abstract

Tässä tutkimuksessa käsitellään yrityksen mahdollisuutta liittää sisäisesti luotu aineeton hyödyke osaksi yrityksen varallisuutta ja siitä saatavia hyötyjä ja mahdollisesti aiheutuvia haasteita. Molemmat sekä aineettomien hyödykkeiden aktivointi että tilikauden kuluksi kirjaaminen aiheuttavat omia haasteitaan ja etuja. Tutkimus pohjustetaan tarkastelemalla laskentatoimea koskevan regulaation merkitystä. Tutkimusta varten luodaan teoreettinen viitekehys, jossa käsitellään aineettomien hyödykkeiden kirjanpitokäsittelyä Suomen Kirjanpitolain ja IFRS IAS 38-standardin mukaisesti. Teoreettinen viitekehys, erityisesti IFRS IAS 38-standardi, havainnollistaa aineettomien hyödykkeiden luonteesta johtuvaa monimutkaisuutta ja kirjanpitokäsittelyn ongelmallisuutta. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa aineiston haku suoritettiin Andor ja Google Scholar-hakupalveluilla ja ProQuest-tietokannalla. Haku toteutettiin englanninkielisillä hakusanoilla ja yhdistelmillä. Hakusanoina käytettiin mm. Intangible Assets, Value Relevance of R&D ja Capitalization of Intangible Assets. Tutkimuksessa käsitellään aineettomien hyödykkeiden nykyisen kirjanpitojärjestelmän mielekkyyttä organisaation näkökulmasta, jonka jälkeen siirrytään suppeasta tulkinnasta laajempaan tulkintaan. Laajemmassa tulkinnassa käsitellään muutamasta kirjallisuudessa usein esille tulevasta näkökulmasta aineettomien hyödykkeiden laajemman tunnistamisen tuomia hyötyjä ja haasteita. Aiemmat aiheeseen liittyvät tutkimukset ovat tuoneet paljon eri havaintoja ja näkökulmia, joista osa osoittautuu hyvinkin epäyhtenäiseksi. Kirjallisuuskatsauksen perusteella voitaisiin todeta, että yksiselitteistä vastausta aineettomien hyödykkeiden optimaalisimmalle kirjanpitokohtelulle, aktivoinnille tai tilikauden kuluksi kirjaamiselle, ei ole. Vaikuttaisi siltä, että optimaalisin valinta on hyvinkin tapauskohtainen.