Nuorten leskien suru

Abstract

Puolison kuolema pysäyttää leskeksi jääneen koko maailman. Sen lisäksi, että puolison menettäminen on yksi kipeimmistä kokemuksista henkisesti ja fyysisesti, siihen liittyvät käytännönasiat ja elämän uudelleen järjestelyt kuormittavat leskeksi jäänyttä. Usein nuorena leskeytyneillä ei ole ollut mahdollisuutta varautua puolison kuolemaan etukäteen, vaan elämältä putoaa pohja yllättäen ja odottamatta. Oli kuolema odotettu tai ei, puolison poismeno jättää jälkeensä surun; kokonaisvaltaisen kokemuksen, joka vaikuttaa surevan käyttäytymiseen, ajatteluun, ihmissuhteisiin sekä fyysiseen jaksamiseen. Suru on normaali reaktio läheisen ihmisen poismenolle ja jokainen surukokemus on yksilöllinen – ei ole yhtä oikeaa tapaa surra. Nykykäsityksen mukaan suru voidaan nähdä surevan sisäisenä prosessina, joka ei noudata kaavoja, ja johon liittyy muun muassa erilaisia tunnetiloja. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston surututkimushanketta, ja sen tarkoituksena oli kuvata nuorten leskien surua. Tavoitteena oli tuottaa tietoa nuorten leskien surusta, jotta nuoria leskiä voitaisiin tukea paremmin ja auttaa heitä selviämään suuresta elämänmuutoksesta. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella Suomen nuoret lesket ry:n suljettujen Facebook-sivujen kautta. Tutkimusaineisto muodostui 107:n nuorena leskeytyneen henkilön vastauksista, jotka muodostuivat vastaajien taustamuuttujista, sekä vastauksesta avoimeen kysymykseen, jossa heitä pyydettiin kuvailemaan puolisonsa kuoleman aiheuttamaa surua. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla siten, että molempien tutkimuskysymysten ala- ja yläluokat vastasivat toisiaan. Näin saatiin myös vertailevaa tietoa surun ominaisuuksista heti menetyksen aikaan, sekä myöhemmin leskien elämässä, ja lisäksi nähtiin, miten suru muuttui ajan kuluessa. Nuorten leskien suru oli kokonaisvaltaista, johon liittyi kehotuntemuksia, voimakkaita tunteita, toimintakyvyn heikkenemistä, elämänilon menettämistä, sekä menetetyn puolison kaipaamista. Ajan myötä suru muutti muotoaan. Elämänilo ja toimintakyky alkoivat palautua sekä tunteet rauhoittua. Silti suru oli osana arkea ja kulki lesken mukana elämässä – se oli menneen muistelua, kuolleen puolison kaipaamista ja menetyksen hyväksymistä osaksi elämää. Tutkimustulokset osoittavat, että nuorten leskien suru on muutakin kuin pelkkä tunne; se on kokonaisvaltaisesti kehossa, mielessä ja toimintakyvyssä ilmenevää reagointia. Aika ei katkaissut suhdetta kuolleeseen puolisoon, vaan menetys tuli osaksi leskiä muistojen ja kaipauksen muodossa. Tuloksia voidaankin hyödyntää muun muassa nuoria leskiä kohtaavien ammattihenkilöiden koulutuksessa, sekä vertaistukitoiminnassa tuomaan lohtua ja toivoa nuorille leskille siitä, että suru voi sulautua hiljalleen osaksi elämää ja lamaannuksen tunteet vaihtua muistoihin ja kaipaukseen.