Tove Janssonin saaristoidylli ja sen uhkakuvat: Ekokriittinen tutkimus romaanista Sommarboken

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen Tove Janssonin romaania Sommarboken (1972) ekokriittisestä näkökulmasta. Kohdeteos ei ensisijaisesti ole ympäristöä koskeviin huoliin kantaa ottava teos, mutta kertomuksen sijoittu-minen ulkosaaristoon tarjoaa mielenkiintoisen aineiston ekokriittiselle kirjallisuudentutkimukselle. Tutkimuksen kautta haluan selvittää, miten kertomuksessa representoidaan luontoa, millainen romaanin luontosuhde on, sekä millaisia merkityksiä luonnolle teoksessa annetaan. Lisäksi tarkastelen teoksessa esitettyjä ympäristöuhkia peilaten niitä ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen näkökulmiin ja mahdollisiin subteksteihin.

Teoreettisena pohjana hyödynnän erityisesti Greg Garrardin teoriaa pastoraalin ja erämaatroopin määritel-mistä sekä Lawrence Buellin teoriaa ympäristön representaatiosta. Keskeisenä käsitteenä analyysissani on Gerard Genetten teoriaan pohjautuva fokalisaation käsite ja sen tarjoama näkökulma. Lisäksi hyödynnän muun muassa Kristian Blombergin ja Joonas Säntin teoriaa luonto -käsitteen antroposentrisyydestä.

Ekokriittisen analyysin myötä Sommarboken romaanista nousee selvästi esille teema ihmisen ja luonnon yhteensovittamisen vaikeudesta sekä luontosuhteen ristiriitaisuus. Ulkosaaristoa kuvaillaan sekä pastoraalin että erämaan trooppien näkökulmista ja rajanveto näiden kahden välille piirtyy saarten ja meren rantaviivaan: romaanin päähenkilöiden asuttama saari tarjoaa kesäisin kesytetyn idyllin, jossa ihminen pääsee mahdolli-simman lähelle kesyttämätöntä merta. Rakkaus ulkosaaristoa kohtaan ja tietoisuus ihmisten aiheuttamista haitoista ympäröivälle luonnolle kerrotaan vanhuksen ja lapsen näkökulmista. Koska vanhus ja lapsi asettuvat ympäristöä koskevissa asioissa vastuun ja päätöksenteon ulkopuolelle, romaani tarjoaa ikään kuin puolueetonta havainnointia ympäristöstä ja sen muutoksista. Tapahtumia ja ympäristöä kuvaillaan vahvan fokalisaation kautta, joka osaltaan vahvistaa romaanin antroposentristä näkökulmaa. Saaristo kertomuksen tapahtumien paikkana on yksi keskeisimpiä luonnolle annettuja merkityksiä ja määrittelee pitkälti romaanin henkilöhahmojen elämää ja kulttuuria.