Monikielisyys rikkautena: Lasten kieliresurssit osana esiopetuksen ohjattua toimintaa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastelen, miten lasten kieliresurssit huomioidaan monikielisessä lapsiryhmässä osana esiopetuksen ohjattua toimintaa. Tarkoituksena oli selvittää, miten esiopetusryhmässä työskentelevät opettajat käsittävät monikielisyyden ja kielitietoisuuden sekä miten muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvien lasten kieliresurssit huomioidaan osana esiopetuksen ohjattua toimintaa. Tutkimuksen teoriatausta muodostuu monikielisyyden, kielitietoisuuden ja joustavan monikielisyyden määritelmistä. Tutkimuksessa joustavan monikielisyyden käsite liittyy lasten kielten huomiointiin toiminnan keskiössä ja siihen liittyviin tarkoituksiin.

Tutkimustapana oli laadullinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin yhdessä esiopetusryhmässä Pirkanmaan alueella, syksyllä 2020. Aineisto koostui kahden esiopetusryhmässä työskentelevän opettajan haastatteluista, esiopetusryhmässä kerätystä havainnointiaineistosta ja kenttätyöpäiväkirjasta. Haastattelut toteutettiin erillisinä teemahaastatteluina ja havainnointiaineisto kerättiin havainnointilomakkeen avulla, kohdistettuna osallistuvana havainnointina. Aineistonkeruun jälkeen haastattelut litteroitiin ja analysoitiin teoriasidonnaisella aineistonanalyysillä. Tämän jälkeen havainnointiaineisto ja kenttätyöpäiväkirja analysoitiin haastattelutuloksista muotoutuneiden teemojen avulla.

Tutkimuksen perusteella monikielisen esiopetusryhmän kieliresurssien huomioinnista oli mahdollista muodostaa neljä teemaa, joista kaksi viimeistä teemaa käsittivät lasten kielten huomioinnin esiopetuksen toiminnassa. Teemat olivat: opettajien kielitietoisuuteen ja monikielisyyteen liittyvä ammatillinen osaaminen, opettajien monikielisyyteen ja kielitietoisuuteen liittyvät käsitykset, lasten kieliresurssien huomiointi suomenkielisen toiminnan näkökulmasta, sekä lasten kieliresurssien huomioiminen toiminnan keskiössä. Lasten kieliresurssien huomiointi liittyi tutkimuksessa joustavan monikielisyyden tarkoituksiin: ymmärryksen tukemiseen, kielellisen tietoisuuden tukemiseen, kommunikaation tukemiseen ja vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön, monikielisen identiteetin tukemiseen ja vahvistamiseen sekä oppilaiden voimaannuttamiseen. Tutkimuksen tuloksissa ja monikielisyyden teoreettisessa viitekehyksessä oli nähtävillä myös muutos monikielisyyteen suhtautumisessa.