Empatian ja prososiaalisuuden yhteys varhaislapsuudessa

Abstract

Aiemman tutkimustiedon perusteella on esitetty, että yksi keskeinen prososiaalisen käyttäytymisen motivoivista tekijöistä on mahdollisesti empatia, eli taipumus samaistua toisen tunteisiin ja huoliin sekä kyky kokea myötätuntoa toista kohtaan. Viimeaikaiset tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että toisen hätään kohdistuvat empatian osoitukset näkyvät aiemmista teorioista poiketen jo alle vuoden ikäisten vauvojen käyttäytymisessä. Tutkimusta pienten lasten varhaisen empatian yhteydestä myöhempään prososiaaliseen käyttäytymiseen on kuitenkin olemassa hyvin niukasti. Koska empaattista reagointia ja prososiaalista toimintaa alkaa ilmenemään lapsen käyttäytymisessä jo ensimmäisten ikävuosien aikana, on aihetta tärkeää tutkia jo vauvaiästä alkaen.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia vauvaiän empaattisen reagoinnin yhteyttä myöhemmin taaperoiässä ilmenevään prososiaaliseen toimintaan. Tutkimus pyrki selvittämään, voidaanko vauvaiän empatian perusteella ennustaa myöhempää auttamiskäyttäytymistä. Hypoteesiksi asetettiin, että seitsemän kuukauden iässä empaattisemmin toisen mielipahaan reagoivat vauvat osoittavat enemmän prososiaalista toimintaa auttamalla tutkijaa auttamistehtävissä noin 20 kuukauden iässä verrattuna vauvoihin, joiden empaattinen reagointi seitsemän kuukauden iässä on vähäisempää. Tutkimus on osa laajempaa vauvaiän empatian kehitystä tarkastelevaa projektia.

Tutkimukseen kuului kaksi n. 30 minuutin tutkimuskäyntiä. Tutkimuksen molempiin vaiheisiin osallistui yhteensä 101 lasta, joista 95 lapselta saatiin onnistuneesti mitattua sekä empaattinen reagointi vauvaiässä että auttaminen taaperoiässä. Vauvaiän tutkimuskäynnillä lapsen empaattista reagointia toisen hätään mitattiin kipusimulaation ja videotehtävän avulla. Kipusimulaatiossa tutkija esitti satuttavansa itseään leikin lomassa ja itkuvideotehtävässä havainnoitiin vauvan reaktioita tilanteessa, jossa hän näki toisen lapsen itkevän videolla. Seurantavaiheessa tutkittiin kuuden auttamistilanteen avulla auttaako lapsi spontaanisti tutkijaa saavuttamaan instrumentaalisia tavoitteita. Lisäksi lasten äidit täyttivät molempien tutkimuskäyntien jälkeen sähköisen kyselylomakkeen, jonka perusteella tarkasteltiin perheiden yleisiä taustatietoja.

Yhteyttä vauvaiän empatian ja taaperoiän prososiaalisen toiminnan välillä ei havaittu. Vauvaiän empaattinen reagointi toisen mielipahaa kohtaan ei ennustanut myöhempää auttamiskäyttäytymistä, joten asetettu hypoteesi ei saanut tuloksista tukea. Tämän tutkimuksen perusteella prososiaalisuus (erityisesti instrumentaalinen auttaminen) ei siis näytä edellyttävän empaattista huolta. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että empatiaa ja prososiaalisuutta selittävät osittain eri taustatekijät. Tutkimus toi myös arvokasta lisätietoa varhaisesta vauvaiän empatian kehityksestä ja tuki aiempia tutkimushavaintoja pienten lasten instrumentaalisesta auttamisesta.

Varhaisen empatian yhteyttä prososiaalisuuteen on syytä tutkia edelleen lisää, sillä sekä empatia että prososiaalinen toiminta ovat keskeisessä roolissa ihmisten välisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Aikuisten osalta tiedetään, että empatiakyvyn puute on yhteydessä esimerkiksi antisosiaaliseen käyttäytymiseen, jota pidetään prososiaalisen käyttäytymisen vastakohtana. Jatkotutkimuksia tulisi tehdä erityisesti vauvaiän empatian ja prososiaalisen toiminnan eri muotojen taustatekijöistä, sillä mahdolliset häiriöt empatian kehityksessä on tärkeää havaita jo varhaisessa vaiheessa.