Joukko- ja vertaislainojen luottotappioiden vähennyskelpoisuus henkilöiden tuloverotuksessa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan joukko- ja vertaislainojen luottotappioiden vähennyskelpoisuutta henkilöiden tuloverotuksessa. Uudentyyppisten, digitaalisiin välityspalveluihin perustuvien joukko- ja vertaislainojen asemasta tuloverotuksessa on useita avoimia tulkintakysymyksiä, sillä asiaa säätelevä lainsäädäntö on laadittu ennen nykymuotoisen joukkorahoituksen nousua, eikä siten pysty tyhjentävästi vastaamaan siihen liittyviin vero-oikeudellisiin kysymyksiin.

Tutkielmassa käsitellään joukko- ja vertaislainojen luottotappioiden vähennyskelpoisuutta kahdella eri tavalla: luovutustappioihin rinnastettavina lopullisina arvonmenetyksinä ja pääomatulojen tulonhankkimismenoina. Tutkielman olennaisiksi kysymyksiksi nousivat joukko- ja vertaislainojen sisältyminen arvopaperin määritelmään, lopullisen arvonmenetyksen tilanteet sekä arvonmenetysten rooli tulonhankkimismenoina.

Kysymykset käsittelevät voimassa olevan oikeuden sisältöä ja tulkintaa, joten tutkimusmetodina on lainoppi eli oikeusdogmatiikka. Lainoppi tuottaa tulkintakannanottoja, joiden avulla pyritään selvittämään oikeusnormien sisältöä. Tulkintakannanotot perustuvat oikeuslähteisiin ja tulkinta-argumentteihin.

Tutkielman johtopäätöksiksi muodostui, että siviilioikeudellisesti juokseviksi velkakirjoiksi määriteltävät lainat ovat verotuksessa arvopapereita. Juoksevan velkakirjan määritelmän täyttävät siirtokelpoiset ja/tai anonyymit joukko- ja vertaislainat. Tällaisten lainojen luottotappiot rinnastuvat lopullisina arvonmenetyksinä luovutustappioihin, ja ovat siten vähennyskelpoisia. Arvonmenetykset voivat olla vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja myös tuloverolain mukaisessa verotuksessa, ja joukko- ja vertaislainojen luottotappioiden ja tulojen välille on löydettävissä yhteys. Tämän seurauksena arvopaperin määritelmän ulkopuolelle jäävien joukko- ja vertaislainojen luottotappiot voivat olla vähennyskelpoisia pääomatulojen tulonhankkimismenoina, varsinkin jos lainaustoiminta on laajaa. Arvonmenetys katsotaan lopulliseksi velallisen konkurssin tai ulosottoviranomaiselta saadun varattomuustodistuksen perusteella.

Varsinkin niiden lainojen, joita ei verotuksessa katsota arvopapereiksi, asema on kuitenkin edelleen epäselvä ja epävarma, ja lainsäädännössä onkin asian suhteen kehitettävää.