Aksonaalisen sensomotorisen polyneuropatian vaikutus keskihermon poikkipinta-alaan rannekanava-ahtaumassa
Somerkallio, Anna (2020)
2020
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012048517
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012048517
Tiivistelmä
Rannekanava-ahtaumassa keskihermo jää puristuksiin rannekanavaan. Tällöin hermo paksuuntuu pinnekohdasta proksimaalisesti, toisinaan myös distaalisesti. Ultraäänen avulla voidaan määrittää hermon poikkipinta-ala. Tätä voidaan käyttää osana rannekanavaahtauman diagnostiikkaa.
Diabetes on yleisin aksonaalisen sensomotorisen polyneuropatian aiheuttajista. Keskihermon paksuuntumista on havaittu diabetespotilailla sekä diabeettista sensomotorista polyneuropatiaa sairastavilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, pitääkö rannekanava-ahtauman ultraäänidiagnostiikan viitearvoja muuttaa potilailla, joilla on myös aksonaalinen sensomotorinen polyneuropatia.
Tutkimusryhmään valikoitui aineistosta 24 potilasta, joilla oli sekä rannekanava-ahtauma että aksonaalinen sensomotorinen polyneuropatia. Potilaat jaettiin ryhmiin rannekanavaahtauman (lievä, kohtalainen, voimakas, erittäin voimakas) ja polyneuropatian (lievä, kohtalainen, voimakas) luokitusasteiden mukaisesti. Eri ryhmien välillä tutkittiin keskihermon poikkipinta-alan sekä värttinähermon sensorisen vasteen amplitudin eroja.
Keskihermon poikkipinta-alassa ei havaittu merkitsevää eroa polyneuropatian eri luokitusasteiden välillä (p>0,05, Kruskal-Wallisin testi). Rannekanava-ahtaumaluokkien välillä poikkipinta-alassa oli merkitsevä ero (p=0,002, Kruskal-Wallisin testi). Värttinähermon sensorisen vasteen amplitudissa havaittiin merkitsevä ero sekä polyneuropatian (p<0,001, Kruskal-Wallisin testi) että rannekanava-ahtauman (p=0,023, Kruskal-Wallisin testi) luokitusasteiden välillä.
Tulostemme mukaan aksonaalinen sensomotorinen polyneuropatia ei vaikuta keskihermon poikkipinta-alaan. Tulokseen on voinut vaikuttaa aineistomme pienehkö koko sekä epätasainen jakautuminen useamman muuttujan suhteen. Toisaalta selkeät erot olisivat luultavimmin tulleet esiin jo tällä otoksella. Tutkimus onkin toistettava isommalla potilasmäärällä, jotta saadaan luotettavampia tuloksia.
Diabetes on yleisin aksonaalisen sensomotorisen polyneuropatian aiheuttajista. Keskihermon paksuuntumista on havaittu diabetespotilailla sekä diabeettista sensomotorista polyneuropatiaa sairastavilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, pitääkö rannekanava-ahtauman ultraäänidiagnostiikan viitearvoja muuttaa potilailla, joilla on myös aksonaalinen sensomotorinen polyneuropatia.
Tutkimusryhmään valikoitui aineistosta 24 potilasta, joilla oli sekä rannekanava-ahtauma että aksonaalinen sensomotorinen polyneuropatia. Potilaat jaettiin ryhmiin rannekanavaahtauman (lievä, kohtalainen, voimakas, erittäin voimakas) ja polyneuropatian (lievä, kohtalainen, voimakas) luokitusasteiden mukaisesti. Eri ryhmien välillä tutkittiin keskihermon poikkipinta-alan sekä värttinähermon sensorisen vasteen amplitudin eroja.
Keskihermon poikkipinta-alassa ei havaittu merkitsevää eroa polyneuropatian eri luokitusasteiden välillä (p>0,05, Kruskal-Wallisin testi). Rannekanava-ahtaumaluokkien välillä poikkipinta-alassa oli merkitsevä ero (p=0,002, Kruskal-Wallisin testi). Värttinähermon sensorisen vasteen amplitudissa havaittiin merkitsevä ero sekä polyneuropatian (p<0,001, Kruskal-Wallisin testi) että rannekanava-ahtauman (p=0,023, Kruskal-Wallisin testi) luokitusasteiden välillä.
Tulostemme mukaan aksonaalinen sensomotorinen polyneuropatia ei vaikuta keskihermon poikkipinta-alaan. Tulokseen on voinut vaikuttaa aineistomme pienehkö koko sekä epätasainen jakautuminen useamman muuttujan suhteen. Toisaalta selkeät erot olisivat luultavimmin tulleet esiin jo tällä otoksella. Tutkimus onkin toistettava isommalla potilasmäärällä, jotta saadaan luotettavampia tuloksia.