Siirtolaisten palauttaminen ja uudelleenkotouttaminen osana muuttoliikehallintaa: Biopoliittinen sisällönalanyysi EU-IOM-yhteishankkeesta siirtolaisten suojelemiseksi ja uudelleenkotouttamiseksi

Abstract

Euroopan niin kutsutun pakolaiskriisin vuosien jälkeen Euroopan Unionin maahanmuuttopolitiikassa on painotettu muuttoliikkeiden hallinnan tärkeyttä. Siirtolaisten palautuspolitiikan rinnalle on noussut ajatus siirtolaisten uudelleenkotouttamisesta, eli siirtolaisten uudelleen integroitumisesta alkuperämaan yhteiskuntaan. Uudelleenkotouttamisesta on muotoutumassa oleellinen osa palautuspolitiikkaa, sillä paluumuuton haasteellisuuteen on kiinnitetty enemmän huomiota viime vuosina.

Siirtolaisten palautus- ja uudelleenkotouttamispolitiikka on noussut tärkeäksi osaksi Euroopan Unionin toteuttamaa muuttoliikehallintaa. Tutkielman tutkimuskohteena on tarkasteltu EU:n ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) yhteistyössä toteuttamaa paluun ja uudelleenkotouttamisen ohjelmaa empiirisenä esimerkkinä yhdestä laajasta paluun ja uudelleenkotouttamisen ohjelmasta. Tutkielmassa on selvitetty, miten EU ja IOM toteuttavat siirtolaisiin kohdistuvaa hallintaa yhteishankkeen toiminnassa. EU-IOM-yhteishanketta siirtolaisten suojelemiseksi ja uudelleenkotouttamiseksi on tarkasteltu biopolitiikan teoriakehikon näkökulmasta, hyödyntäen erityisesti Foucault’n hallinnallisuuden tutkimuksen biopoliittista haaraa. Tutkielmassa on nojattu pääasiallisena aineistona IOM:n tuottamiin raportteihin EU-IOM-yhteishankkeesta ja aineistoa on analysoitu laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin.

Tutkielman analyysissä tuodaan esiin, miten erilaiset biovaltaa määrittävät rationaalisuudet muokkaantuvat käytännössä biopolitiikan hallintamekanismeiksi, joiden avulla siirtolaisten paluuta ja uudelleenkotoutumista on hallinnoitu EU-IOM-yhteishankkeessa. Analyysin tulosten mukaan yhteishankkeen toteuttama hallinta perustuu kolmeen laajaan teemaan 1) siirtolaisten suojeluun, 2) kehitykseen ja 3) muuttoliikkeiden hallintaan. Eri teemat määrittävät yhteishankkeen biopoliittista hallinnallisuutta, jolloin teemojen kautta muodostuu erilaisia hallintamekanismeja, joiden avulla siirtolaisia hallinnoidaan yhteishankkeen piirissä. Yhteishankkeen hallinnallisuuksien ja hallintamekanismien tarkastelun kautta käy ilmi, että yhteishankkeen toteuttama hallinta ankkuroidaan yhteishankkeen eksplisiittisesti ilmaistujen tavoitteiden, siirtolaisten suojelemisen ja uudelleenkotoutumisen, lisäksi myös muihin teemoihin.

Analyysitulosten perusteella tutkielmassa havainnollistetaan, miten yhteishankkeessa toteutetaan biopoliittista väestönhallintaa, joka perustuu siirtolaisten suojelemisen ja uudelleenkotouttamisen lisäksi ohjelman toteuttajien erilaisiin intresseihin alkuperämaiden kehityksen parantamisesta, muuttoliikkeen juurisyihin vaikuttamisesta sekä muuttoliikkeiden hallinnasta. Analyysiin sekä aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen pohjaten tutkielmassa kyseenalaistetaan yhteishankkeen hallinnallisuuden rakenteet ja tuodaan esiin, minkä takia paluun ja uudelleenkotouttamisen ohjelmien hallinnan perustuminen biopolitiikan toteuttajan vaihtuville intresseille saattaa olla haitallista siirtolaisten arvokkaan paluumuuton ja kestävän uudelleenkotoutumisen kannalta.