Verkkouutisten kommentit julkisen osallistumisen muotona ja julkisen rajapinnoilla
Kangaspunta, Veera (2021)
Tampereen yliopisto
2021
Viestinnän, median ja teatterin tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Communication, Media and Theatre
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2021-01-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1818-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1818-5
Tiivistelmä
Verkkouutisten kommentointiin liittyy tutkimuskohteena erilaisia latauksia. Merkittävin virittynyt ristiriita on syntynyt kahden ääripään välille. Yhtäältä kommentointiin liittyvät negatiiviset ilmiöt, kuten vihapuhe ja karkea kielenkäyttö, ovat saaneet tutkijat ja journalistit sekä verkon käyttäjät varpailleen. Toisaalta kohteen tarkastelua on ohjannut vuorovaikutteiseen teknologiaan liittyvä usko ja toivo kommentoinnista muun muassa demokraattisen julkisen keskustelun ja julkison mahdollistajana.
Asetelmaa leimaa ennakkoluuloisuus ja oletus siitä, että verkkouutisten kommentoinnin pitäisi täyttää tietyt odotukset ollakseen riittävän merkityksellistä. Väitöstutkimukseni, Verkkouutisten kommentit julkisen osallistumisen muotona ja julkisen rajapinnoilla, tavoitteena on haastaa tämä tulokulma – kysymykset siitä, millaista kommentoinnin pitäisi olla ja millainen julkison pitäisi olla. Tutkimukseni pyrkii tarttumaan verkkouutisten kommentointiin varsin moniulotteisesti ja poikkitieteellisesti. Lisäksi tutkimukseni pyrkii perustelemaan sitä, miksi verkkouutisten kommentointia olisi syytä ymmärtää paremmin. Tähän mennessä suomalaisella tutkimuskentällä ei ole pyritty systemaattisesti ottamaan haltuun kommentointia yhteiskunnallisena ilmiönä, varsinkaan uutisia kommentoivien käyttäjien näkökulmasta. Tästä syystä tutkimukseni pyrkii vastaamaan useaan erilaiseen tutkimuskysymykseen: 1) empiiriseen määrittelykysymykseen siitä, Mistä verkkouutisten kommenteissa on käyttäjien toimintana kyse?, 2) käsitteelliseen kysymykseen siitä, Miten julkiso olisi mielekästä käsittää suhteessa kommentointiin? ja 3) metodologiseen kysymykseen siitä, Millä tavoin kommentointia voi ja pitäisi tutkia?. Lisäksi olen määritellyt erilaisia tarkentavia empiirisiä tutkimuskysymyksiä väitökseni artikkeleissa. Kokonaisuutena väitös koostuu neljästä vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista sekä tutkimuksen asetelmia ja tuloksia kokoavasta johdannosta.
Tutkimukseni kohteena on Talvivaaran kipsisakka-altaan vuoto vuonna 2012. Ympäristökysymyksillä on tapana herättää keskustelua ja yhteiskunnallista vääntöä – ne ovat julkisoille hedelmällistä kasvualustaa. Talvivaaran tapauksessa mielenkiintoista on ristiriitaisen ympäristöaiheen yhtäaikainen paikallisuus ja kansallisuus. Tutkimuksen kokonaisaineiston muodostaa vuotoa ja kaivosta käsittelevä verkkouutisointi ja kommentointi aikavälillä marraskuu 2012 – toukokuu 2013 kolmessa kotimaisessa verkkolehdessä: paikallisessa Sotkamo-lehdessä, maakunnallisessa Kainuun Sanomissa ja valtakunnallisessa Helsingin Sanomissa. Kaivoksella tapahtuneesta vuodosta seurasi monisyinen tapahtumaketju, jota mediat ympäri Suomen seurasivat intensiivisesti. Lähden tutkimuksessani siitä oletuksesta, että tässä asetelmassa kommenttikentät tarjoavat keskustelutilan erityisesti niille, jotka eivät pääse ääneen valtamediassa. Kommentit tekevät myös näkyväksi sitä, miten verkkolehtien käyttäjät lopulta suhtautuvat ja suhteuttavat itsensä Talvivaaran tapahtumiin.
Väitökseni erilaiset tutkimuskysymykset nivoutuvat osaksi tutkimuskokonaisuutta eri tavoin. Empiirinen määrittelykysymys kommentoinnista käyttäjien toimintana pohjustaa tarkastelujani kaikissa osatutkimuksissa. Johdannossa kokoan laajemmin yhteen verkkouutisten kommentointia ympäröivää tutkimuskenttää ja erilaisia tulokulmia. Kytken kommentoinnin verkkojournalismiin ja sen kehitykseen, yleisempään verkkokeskustelujen kulttuuriin ja kommentoivien ihmisten elämän konteksteihin, käytäntöihin ja toimintaan. Teoreettisesti kommentointitutkimuksessa erityistä roolia on esittänyt julkisuusteoreettinen perspektiivi, jonka eri näkökulmia pyrin avaamaan. Johdanto-osan lopuksi vedän yhteen havaintojani siitä, mistä kommenteissa on oikeastaan kyse. Tutkimukseni perusteella vaikuttaa siltä, että käyttäjiin vaikuttavat erilaiset tekijät sekä verkossa että fyysisessä maailmassa. Nämä tekijät voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään – ne ovat verkkolehtien muodostamaan teknistoiminnalliseen kontekstiin liittyviä tekijöitä ja käyttäjien omista lähtökohdista vaikuttavia tekijöitä.
Käsitteellinen kysymys kulkee mukana alusta loppuun. Käyn johdanto-osassa läpi julkisoon liittyvää laajaa historiallista ja teoreettista keskustelua sekä omia näkemyksiäni. Kysymys julkisosta pohjustaa erityisesti kolmen ensimmäisen artikkelini kysymyksenasettelua. Sitoudun pohdinnoissani ajatukseen asiapohjaisesta julkisosta ja kysymykseen siitä, miten julkiso pitäisi käsittää. Pyrin systemaattisesti välttämään sellaista arvioivaa normatiivista otetta, joka lähestyisi julkison käsitettä kysymällä, millainen julkison pitäisi olla. Ymmärrän julkison julkisesti keskustelevaksi ihmisryhmäksi ja julkisouden yksilön toimijuudeksi. Osatutkimusteni perusteella vaikuttaa siltä, että 1) osa kommentoijista tunnistaa julkisen keskustelun olemassaolon ja oman osallisuutensa tässä keskustelussa, 2) kommentoijat laajentavat julkisen keskustelun kysymyksenasettelua, 3) kommentoijia yhdistävä asia, ongelma tai kysymys on kontekstisidonnainen, affektiiviseksi tulkittava ja tuottaa usein erilaisia leirejä tai vastakkainasettelua, ja 4) kommentointiin vaikuttavat tekijät vaikuttavat myös julkison muodostumiseen ja käyttäjien julkisouteen. Nämä huomiot nivoutuivat myös toisiinsa erilaisin tavoin.
Tehtyjen huomioiden perusteella pyrin tutkimukseni lopuksi hahmottelemaan ajatuksen verkko-olosuhteissa toimivasta nykyjulkisosta, joka käsitteenä tavoittaa uudenlaisia julkisen osallistumisen muotoja mutta pysyy silti uskollisena osallistumista määrittäville päämäärille, jotka tekevät osallistumisesta (käsitteellisesti) julkista. Miellän julkison pragmatistista julkisuusteoriaa seuraten ihmisryhmäksi, jonka toiminta kumpuaa jaetusta ongelmasta tai asiasta. Tässä sosiaalisessa muodostumassa ihmiset tulevat ja menevät, osa osallistuu julkiseen keskusteluun systemaattisesti ja aktiivisesti, osa vain hetkellisesti. Julkiso ei ole tiivis ryhmittymä, eikä sen jäsenillä ole ryhmänä jaettua me-tunnetta, vaikka me-tunne voi syntyä erilaisten näkemyksellisten ”leirien” sisällä. Tutkimukseni on vahvistanut näkemystäni siitä, että juuri julkiseksi tulkittava ja tunnistettava keskustelu sekä tarve osallistua tähän keskusteluun ovat julkison ja julkisouden kannalta olennaisia. Julkison jäsenet tunnistavat tavalla tai toisella osallistuvansa julkisen areenan julkiseen keskusteluun tietystä jaetusta ongelmasta ja kysymyksestä. He ovat hakeutuneet julkisen keskustelun äärelle tämän ongelman ohjaamina ja synnyttävät omalla toiminnallaan julkista keskustelua, joka kutsuu muita osallistumaan. Lisäksi julkison jäsenet määrittävät keskustelukumppaneitaan erityisesti suhteessa jaettuun ongelmaan – julkison roolissa niin uutisia kommentoiva käyttäjä kuin uutisessa haastateltu viranomainenkin on väistämättä tietoinen keskustelun potentiaalisista osapuolista ja seuraajista. Julkinen keskustelu jaetusta ongelmasta rakentuu puheenvuoroista, joita pohjustaa tällainen tietoisuus ja joita ohjaa osallistumispyrkimys. Kaikki keskustelu julkisuudessa ei kuitenkaan ole julkista keskustelua, sillä julkisiksi tulkittavat puheenvuorot voivat palautua henkilökohtaisiin päämääriin, mikä määrittää ne (käsitteellisesti) yksityisiksi.
Tutkimukseni neljä artikkelia vastaavat omalta osaltaan menetelmälliseen kysymykseen. Ne edustavat kukin erilaista menetelmällistä lähestymistapaa ja eräänlaista menetelmäkokeilua. Ensimmäisessä artikkelissa tarkastelen kommentointia keskustelunanalyysin avulla ja suhteessa julkisoon. Menetelmällinen testaus muun muassa osoittaa, että kommentointi pitää sisällään keskustelua, jossa puhutellaan sekä uutista, kommentoijia että laajempaa julkista kuulijakuntaa, ”muita”. Lisäksi vaikuttaa siltä, että kommentoijat suosivat argumenttien ja vasta-argumenttien esittämistä sekä erimielisyytensä ilmaisemista. Toisessa artikkelissani analysoin kommentointiaineistoa diskursiivisten legitimaatiostrategioiden teoreettisesta kehyksestä diskurssianalyysin keinoin. Tutkimukseni perusteella Talvivaaraa koskevista uutisista ja kommenteista on mahdollista tunnistaa neljä strategiaa: autorisointi, rationalisointi, moralisointi ja narratiivisuus. Strategiat toimivat legitimaation, delegitimaation ja relegitimaation välineinä, ja erilaiset tahot hyödyntävät niitä hyvin vaihtelevasti, myös suhteessa erilaisiin ympäristödiskursseihin. Kolmas artikkeli pyrkii kuvaamaan kommentoijien muodostamaa verkostoa ja on menetelmällisessä mielessä kaikkein kokeilullisin, koska etukäteen on vaikea arvioida, muodostavatko kommentoijat lopulta verkoston vai eivät. Vaikka sosiaalinen verkostoanalyysi menetelmänä kaipaa rinnalleen täydentäviä metodeja, analyysi osoittaa aktiivisten kommentoijien merkityksen kokonaiskeskustelussa ja toisaalta vähemmän aktiivisten kommentoijien olemassaolon tärkeyden. Verkostoanalyysi tekee myös näkyväksi erilaisia rooleja, jotka auttavat ymmärtämään kommentoijien toimintaa sekä julkison jäsenen roolissa että verkkolehtien käyttäjinä ylipäätään. Neljännessä artikkelissa hyödynnän määrällistä sisällön erittelyä erilaisten paikkaan liittyvien ilmausten etsimisessä ja tunnistamisessa. Tämä erittely ja teoreettisen kehyksen perusteella muodostettu kategorisointi tarjoavat pohjan laadulliselle sisällönanalyysille, joka pyrkii ymmärtämään, mikä on paikan ja paikkaan sidotun mediarakenteen merkitys verkkouutisia kommentoiville käyttäjille.
Artikkelien muodostaman kokonaisuuden perusteella kommentointi-ilmiö näyttäytyy monimutkaisena osallistumisen muotona, jota johdanto-osan lopuksi hahmottelemani käyttäjiin vaikuttavat tekijät auttavat ymmärtämään. Tutkimukseni osoittaa, että tarkastelemani Talvivaara-aiheiset kommentit pitävät sisällään yhteiskunnallista osallistumista ja henkilökohtaisia projekteja – toimintaa, joka on syytä tulkita käyttäjien näkökulmasta merkitykselliseksi. On selvää, että kommenttimahdollisuudella on käyttäjille väliä.
Asetelmaa leimaa ennakkoluuloisuus ja oletus siitä, että verkkouutisten kommentoinnin pitäisi täyttää tietyt odotukset ollakseen riittävän merkityksellistä. Väitöstutkimukseni, Verkkouutisten kommentit julkisen osallistumisen muotona ja julkisen rajapinnoilla, tavoitteena on haastaa tämä tulokulma – kysymykset siitä, millaista kommentoinnin pitäisi olla ja millainen julkison pitäisi olla. Tutkimukseni pyrkii tarttumaan verkkouutisten kommentointiin varsin moniulotteisesti ja poikkitieteellisesti. Lisäksi tutkimukseni pyrkii perustelemaan sitä, miksi verkkouutisten kommentointia olisi syytä ymmärtää paremmin. Tähän mennessä suomalaisella tutkimuskentällä ei ole pyritty systemaattisesti ottamaan haltuun kommentointia yhteiskunnallisena ilmiönä, varsinkaan uutisia kommentoivien käyttäjien näkökulmasta. Tästä syystä tutkimukseni pyrkii vastaamaan useaan erilaiseen tutkimuskysymykseen: 1) empiiriseen määrittelykysymykseen siitä, Mistä verkkouutisten kommenteissa on käyttäjien toimintana kyse?, 2) käsitteelliseen kysymykseen siitä, Miten julkiso olisi mielekästä käsittää suhteessa kommentointiin? ja 3) metodologiseen kysymykseen siitä, Millä tavoin kommentointia voi ja pitäisi tutkia?. Lisäksi olen määritellyt erilaisia tarkentavia empiirisiä tutkimuskysymyksiä väitökseni artikkeleissa. Kokonaisuutena väitös koostuu neljästä vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista sekä tutkimuksen asetelmia ja tuloksia kokoavasta johdannosta.
Tutkimukseni kohteena on Talvivaaran kipsisakka-altaan vuoto vuonna 2012. Ympäristökysymyksillä on tapana herättää keskustelua ja yhteiskunnallista vääntöä – ne ovat julkisoille hedelmällistä kasvualustaa. Talvivaaran tapauksessa mielenkiintoista on ristiriitaisen ympäristöaiheen yhtäaikainen paikallisuus ja kansallisuus. Tutkimuksen kokonaisaineiston muodostaa vuotoa ja kaivosta käsittelevä verkkouutisointi ja kommentointi aikavälillä marraskuu 2012 – toukokuu 2013 kolmessa kotimaisessa verkkolehdessä: paikallisessa Sotkamo-lehdessä, maakunnallisessa Kainuun Sanomissa ja valtakunnallisessa Helsingin Sanomissa. Kaivoksella tapahtuneesta vuodosta seurasi monisyinen tapahtumaketju, jota mediat ympäri Suomen seurasivat intensiivisesti. Lähden tutkimuksessani siitä oletuksesta, että tässä asetelmassa kommenttikentät tarjoavat keskustelutilan erityisesti niille, jotka eivät pääse ääneen valtamediassa. Kommentit tekevät myös näkyväksi sitä, miten verkkolehtien käyttäjät lopulta suhtautuvat ja suhteuttavat itsensä Talvivaaran tapahtumiin.
Väitökseni erilaiset tutkimuskysymykset nivoutuvat osaksi tutkimuskokonaisuutta eri tavoin. Empiirinen määrittelykysymys kommentoinnista käyttäjien toimintana pohjustaa tarkastelujani kaikissa osatutkimuksissa. Johdannossa kokoan laajemmin yhteen verkkouutisten kommentointia ympäröivää tutkimuskenttää ja erilaisia tulokulmia. Kytken kommentoinnin verkkojournalismiin ja sen kehitykseen, yleisempään verkkokeskustelujen kulttuuriin ja kommentoivien ihmisten elämän konteksteihin, käytäntöihin ja toimintaan. Teoreettisesti kommentointitutkimuksessa erityistä roolia on esittänyt julkisuusteoreettinen perspektiivi, jonka eri näkökulmia pyrin avaamaan. Johdanto-osan lopuksi vedän yhteen havaintojani siitä, mistä kommenteissa on oikeastaan kyse. Tutkimukseni perusteella vaikuttaa siltä, että käyttäjiin vaikuttavat erilaiset tekijät sekä verkossa että fyysisessä maailmassa. Nämä tekijät voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään – ne ovat verkkolehtien muodostamaan teknistoiminnalliseen kontekstiin liittyviä tekijöitä ja käyttäjien omista lähtökohdista vaikuttavia tekijöitä.
Käsitteellinen kysymys kulkee mukana alusta loppuun. Käyn johdanto-osassa läpi julkisoon liittyvää laajaa historiallista ja teoreettista keskustelua sekä omia näkemyksiäni. Kysymys julkisosta pohjustaa erityisesti kolmen ensimmäisen artikkelini kysymyksenasettelua. Sitoudun pohdinnoissani ajatukseen asiapohjaisesta julkisosta ja kysymykseen siitä, miten julkiso pitäisi käsittää. Pyrin systemaattisesti välttämään sellaista arvioivaa normatiivista otetta, joka lähestyisi julkison käsitettä kysymällä, millainen julkison pitäisi olla. Ymmärrän julkison julkisesti keskustelevaksi ihmisryhmäksi ja julkisouden yksilön toimijuudeksi. Osatutkimusteni perusteella vaikuttaa siltä, että 1) osa kommentoijista tunnistaa julkisen keskustelun olemassaolon ja oman osallisuutensa tässä keskustelussa, 2) kommentoijat laajentavat julkisen keskustelun kysymyksenasettelua, 3) kommentoijia yhdistävä asia, ongelma tai kysymys on kontekstisidonnainen, affektiiviseksi tulkittava ja tuottaa usein erilaisia leirejä tai vastakkainasettelua, ja 4) kommentointiin vaikuttavat tekijät vaikuttavat myös julkison muodostumiseen ja käyttäjien julkisouteen. Nämä huomiot nivoutuivat myös toisiinsa erilaisin tavoin.
Tehtyjen huomioiden perusteella pyrin tutkimukseni lopuksi hahmottelemaan ajatuksen verkko-olosuhteissa toimivasta nykyjulkisosta, joka käsitteenä tavoittaa uudenlaisia julkisen osallistumisen muotoja mutta pysyy silti uskollisena osallistumista määrittäville päämäärille, jotka tekevät osallistumisesta (käsitteellisesti) julkista. Miellän julkison pragmatistista julkisuusteoriaa seuraten ihmisryhmäksi, jonka toiminta kumpuaa jaetusta ongelmasta tai asiasta. Tässä sosiaalisessa muodostumassa ihmiset tulevat ja menevät, osa osallistuu julkiseen keskusteluun systemaattisesti ja aktiivisesti, osa vain hetkellisesti. Julkiso ei ole tiivis ryhmittymä, eikä sen jäsenillä ole ryhmänä jaettua me-tunnetta, vaikka me-tunne voi syntyä erilaisten näkemyksellisten ”leirien” sisällä. Tutkimukseni on vahvistanut näkemystäni siitä, että juuri julkiseksi tulkittava ja tunnistettava keskustelu sekä tarve osallistua tähän keskusteluun ovat julkison ja julkisouden kannalta olennaisia. Julkison jäsenet tunnistavat tavalla tai toisella osallistuvansa julkisen areenan julkiseen keskusteluun tietystä jaetusta ongelmasta ja kysymyksestä. He ovat hakeutuneet julkisen keskustelun äärelle tämän ongelman ohjaamina ja synnyttävät omalla toiminnallaan julkista keskustelua, joka kutsuu muita osallistumaan. Lisäksi julkison jäsenet määrittävät keskustelukumppaneitaan erityisesti suhteessa jaettuun ongelmaan – julkison roolissa niin uutisia kommentoiva käyttäjä kuin uutisessa haastateltu viranomainenkin on väistämättä tietoinen keskustelun potentiaalisista osapuolista ja seuraajista. Julkinen keskustelu jaetusta ongelmasta rakentuu puheenvuoroista, joita pohjustaa tällainen tietoisuus ja joita ohjaa osallistumispyrkimys. Kaikki keskustelu julkisuudessa ei kuitenkaan ole julkista keskustelua, sillä julkisiksi tulkittavat puheenvuorot voivat palautua henkilökohtaisiin päämääriin, mikä määrittää ne (käsitteellisesti) yksityisiksi.
Tutkimukseni neljä artikkelia vastaavat omalta osaltaan menetelmälliseen kysymykseen. Ne edustavat kukin erilaista menetelmällistä lähestymistapaa ja eräänlaista menetelmäkokeilua. Ensimmäisessä artikkelissa tarkastelen kommentointia keskustelunanalyysin avulla ja suhteessa julkisoon. Menetelmällinen testaus muun muassa osoittaa, että kommentointi pitää sisällään keskustelua, jossa puhutellaan sekä uutista, kommentoijia että laajempaa julkista kuulijakuntaa, ”muita”. Lisäksi vaikuttaa siltä, että kommentoijat suosivat argumenttien ja vasta-argumenttien esittämistä sekä erimielisyytensä ilmaisemista. Toisessa artikkelissani analysoin kommentointiaineistoa diskursiivisten legitimaatiostrategioiden teoreettisesta kehyksestä diskurssianalyysin keinoin. Tutkimukseni perusteella Talvivaaraa koskevista uutisista ja kommenteista on mahdollista tunnistaa neljä strategiaa: autorisointi, rationalisointi, moralisointi ja narratiivisuus. Strategiat toimivat legitimaation, delegitimaation ja relegitimaation välineinä, ja erilaiset tahot hyödyntävät niitä hyvin vaihtelevasti, myös suhteessa erilaisiin ympäristödiskursseihin. Kolmas artikkeli pyrkii kuvaamaan kommentoijien muodostamaa verkostoa ja on menetelmällisessä mielessä kaikkein kokeilullisin, koska etukäteen on vaikea arvioida, muodostavatko kommentoijat lopulta verkoston vai eivät. Vaikka sosiaalinen verkostoanalyysi menetelmänä kaipaa rinnalleen täydentäviä metodeja, analyysi osoittaa aktiivisten kommentoijien merkityksen kokonaiskeskustelussa ja toisaalta vähemmän aktiivisten kommentoijien olemassaolon tärkeyden. Verkostoanalyysi tekee myös näkyväksi erilaisia rooleja, jotka auttavat ymmärtämään kommentoijien toimintaa sekä julkison jäsenen roolissa että verkkolehtien käyttäjinä ylipäätään. Neljännessä artikkelissa hyödynnän määrällistä sisällön erittelyä erilaisten paikkaan liittyvien ilmausten etsimisessä ja tunnistamisessa. Tämä erittely ja teoreettisen kehyksen perusteella muodostettu kategorisointi tarjoavat pohjan laadulliselle sisällönanalyysille, joka pyrkii ymmärtämään, mikä on paikan ja paikkaan sidotun mediarakenteen merkitys verkkouutisia kommentoiville käyttäjille.
Artikkelien muodostaman kokonaisuuden perusteella kommentointi-ilmiö näyttäytyy monimutkaisena osallistumisen muotona, jota johdanto-osan lopuksi hahmottelemani käyttäjiin vaikuttavat tekijät auttavat ymmärtämään. Tutkimukseni osoittaa, että tarkastelemani Talvivaara-aiheiset kommentit pitävät sisällään yhteiskunnallista osallistumista ja henkilökohtaisia projekteja – toimintaa, joka on syytä tulkita käyttäjien näkökulmasta merkitykselliseksi. On selvää, että kommenttimahdollisuudella on käyttäjille väliä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4865]