Jaetun johtajuuden merkitys asiantuntijuuden kehittymiseen

Abstract

Perinteinen johtamistutkimus lähtee siitä, että johtaminen on yhden henkilön, johtajan, käyttäytymistä. Johtajan rooliin kuuluu suunnittelu ja valvonta, kun taas alaisten rooliin kuuluu johtajan käskyjen toteuttaminen. Asiakkaiden tarpeet ovat entistä vaativampia ja organisaation jäseniltä vaaditaan yhä suurempaa osaamista ja asiantuntijuutta. Tämän vuoksi tarvitaan myös uudenlaista johtajuutta.

Jaettu johtajuus on johtamismalli, jossa johtajuus on aktiviteetti, joka voidaan jakaa kulloisenkin tarpeen mukaan yksittäisen sankarijohtajan sijasta. Henkilö, jolla ei ole muodollista auktoriteettia, voi tilanteen vaatiessa nousta johtamaan ja väistyä tilanteen jälkeen taka-alalle.

Asiantuntijuus on alakohtainen ominaisuus, jossa henkilöllä on muita parempi tiedollinen ja taidollinen osaaminen. Lisäksi asiantuntijalta edellytetään kykyä vuorovaikutukseen.

Työ perustuu laadulliseen tutkimusotteeseen. Työssä tehdään narratiivinen kirjallisuuskatsaus jaetusta johtajuudesta ja asiantuntijuuden kehittymisestä. Jaetun johtajuuden merkitystä asiantuntijuuden kehittymisen kannalta pyritään löytämään kuvailevan synteesin keinoin. Työ koostuu johdannosta, metodeista, jaetun johtajuuden määrittelystä, asiantuntijuuden määrittelystä, jaetun johtajuuden vaikutuksesta asiantuntijuuteen sekä yhteenvedosta ja johtopäätöksistä.

Jaettu johtajuus voidaan jakaa päämäärätietoiseen, symboliseen ja keskustelevuuteen liittyvään ulottuvuuteen. Päämäärätietoisuudella on vaikutusta asiantuntijuuden kehittymisessä siten, että se asiantuntijuus, joka organisaation jäsenille kehittyy, liittyy asiakastarpeiden tuottamiseen kannattavasti. Keskustelevuudella on se vaikutus, että parhaimmillaan päästään dialogiin organisaation jäsenten välillä, jolloin osaaminen siirtyy parhaalla mahdollisella tavalla organisaation jäseniltä toisille. Lisäksi on mahdollisuutta synnyttää keskustelujen avulla myös kokonaan uusia toimintamalleja. Lisäksi jaettu johtajuus edellyttää symbolisuutta mikä syntyy toimintaan osallistuvien asiantuntijoiden sosiaalisten taitojen kautta.

Tämän työn päämääränä on auttaa ymmärtämään, mitä on jaettu johtajuus ja mitä ovat sen vaikutukset asiantuntijuuden kehittymiseen. Aihepiiriin liittyvää tutkimusta kannattaisi tulevaisuudessa suorittaa teoreettisten näkökulmien lisäksi myös empiirisesti. Lisäksi jaetun johtajuuden vaikutuksia liiketoimintaan ja sen tehokkuuteen sekä vaikutuksia organisaatioissa toimivien yksilöiden työhyvinvointiin olisi syytä tutkia.