Tunnollisuutta, turtumusta ja toiveita paremmasta : Henkisen selviytymisen keinoja ja tekijöitä erään kapteenin vaimolleen lähettämissä kirjeissä jatkosodan ajalta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen erään kapteenin, Urhon, henkisen selviytymisen keinoja ja tekijöitä, jotka näkyvät hänen vaimolleen lähettämissä kirjeissä jatkosodan ajalta. Nämä henkiset selviytymiskeinot ovat esimerkiksi hänen kirjeissään näkyviä arvoja ja hyvää mieltä tai muutoin jaksamista tukeneita asioita ja tekijöitä. Tutkimukseni alakysymyksenä myös kysyn, muuttuivatko nämä selviytymiskeinot sodan eri vaiheissa ja mistä mahdollinen muutos johtuu. Näiden ohella tarkastelen lisäksi hänen korkeamman asemansa vaikutusta hänen käyttämiinsä selviytymiskeinoihin ja toisaalta niiden kokonaisvaltaista vaikutusta hänen jaksamiseensa rintamalla. Tutkimukseni liikkuu siten useilla historiantutkimuksen kentillä yhdistäen sotakirje-, mieliala- ja kokemushistoriaa toisiinsa. Lähdemateriaalina olen käyttänyt Urhon ja hänen vaimonsa Irman välistä kirjeenvaihtoa koko jatkosodan ajalta kesäkuusta 1941 syyskuuhun 1944, jonka tarkastelussa käytän sisällönanalyysimetodia. Rakenteellisesti tutkimukseni puolestaan yhdistää temaattista ja kronologista lähestymistapaa. Tutkimukseni rakentuu kolmesta käsittelyluvusta, joissa käsittelen temaattisesti aineistosta ilmenneitä henkiseen selviytymiseen vaikuttaneita keinoja ja tekijöitä; isänmaallisuutta ja uskontoa, huolettomuutta sekä vapaa-ajan vieton ja lomien tärkeyttä. Kukin luku jakaantuu lisäksi kolmeen alalukuun käsitellen kronologisesti kutakin aihetta erikseen hyökkäyssota-, asemasota- ja vetäytymisvaiheissa.

Kirjeiden isänmaallisuuteen ja uskonnollisuuteen liittyvät ilmaukset vaihtelivat sodan aikana niin luonteeltaan kuin esiintyvyydeltäänkin. Hyökkäyssodan aikana isänmaallisuus näkyy kirjeissä voimakkaana uhona ja optimistisena suhtautumisen sodan lopputulokseen, mutta sodan siirtyessä asemasotavaiheeseen joulukuussa 1941 nämä ilmaukset hiljalleen häviävät kirjeistä satunnaisia kirjeitä lukuun ottamatta. Seuraavan kerran Urho hakee voimaa isänmaallisuudesta kunnolla vasta vetäytymisvaiheen alkaessa kesäkuussa 1944, mutta tällöin ilmaisut ovat huomattavasti pessimistisempiä. Myös kirjeiden uskonnollisuus noudattaa tätä samaa kaavaa, sillä uskonnollisuutta kirjeissä esiintyy eniten hyökkäys- ja vetäytymisvaiheiden aikana rutiinin omaisia uskonnollisia toivotuksia lukuun ottamatta. Isänmaalliset ja uskonnolliset ilmaisut lisääntyivätkin kirjeissä erityisesti silloin, kun Urho oli ollut vaarallisissa tai muutoin jännittävissä tilanteissa ja tarvitsi tukea henkiseen selviytymiseensä. Isänmaallisuudella ja uskonnolla oli kuitenkin kirjeissä hyvin erilainen rooli. Varsinaista rohkaisua Urho haki isänmaallisuudesta, kun taas uskonto toi hänelle lähinnä turvaa ja lohdutusta.

Isänmaallisuuden ja uskonnollisuuden tavoin myös kirjeiden huolettomuuteen viittaavat ilmaisut esiintyivät tiheimmin hyökkäyssodan ja vetäytymisvaiheen aikana, kun taas asemasodan aikana kirjeissä ei vastaavanlaista huolettomuutta ollut juuri nähtävillä. Toisaalta silloinkin, kun kirjeissä esiintyi huolettomuutta, se saattoi olla ristiriidassa kirjeen muun sisällön kanssa tai muutoin näennäisen oloista. Tästä huolimatta kirjeiden huolettomuuteen ja huumoriin viittaavat sutkautukset saattoivat kuitenkin keventää Urhon mieltä ja toimia tärkeänä keinona käsitellä sodan aiheuttamaa pelkoa ja epävarmuutta. Vapaa-ajan vieton ja lomien osalta tilanne kirjeissä oli kuitenkin hyvin erilainen. Hyökkäyssodan ja vetäytymisvaiheen aikana Urho vietti vapaa-aikaansa lähinnä luonnosta ja saunomisesta nauttien, kun taas asemasodan aikana hän kävi lisäksi aktiivisesti viihdytysilloissa, teki puhdetöitä ja harrasti urheilua. Yhteydenpitäminen kotiin kenttäpostin ja puhelimen välityksellä oli hänelle kuitenkin tärkeää sodan kaikissa vaiheissa. Lisäksi lomat perheen parissa olivat hänelle tärkeä keino virkistyä, vaikka tämän merkitys näkyykin kirjeissä pääsääntöisesti rivien välissä.

Näiden lisäksi Urhon henkiseen selviytymiseen rintamalla vaikutti olennaisesti myös hänen kapteenin asemansa. Tämän myötä hän sai esimerkiksi mukavan asunnon ja mahdollisuuden käyttää puhelinta yksityisiin asioihinsa. Tärkein Urhon henkiseen selviytymiseen rintamalla vaikuttanut tekijä lienee kuitenkin hänen työtehtäviensä sijoittuminen esikuntaan rintaman selustaan, missä olosuhteet olivat etulinjaan verrattuna huomattavasti turvallisemmat, joskaan eivät täysin vaarattomat sielläkään.