4.- ja 5.-luokkalaisten itsearvioidun lapsi-vanhempisuhteen yhteys kouluun kiinnittymiseen : Kouluterveyskysely 2019

Abstract

Kouluun kiinnittyminen on moniulotteinen käsite ja hyvän kouluun kiinnittymisen tiedetään suojaavan koulun keskeyttämiseltä, masennukselta ja koulu-uupumukselta. Kouluun kiinnittymiseen vaikuttavia tekijöitä tunnetaan useita, näitä ovat esimerkiksi sukupuoli, ikä, suhde ikätovereihin ja opettajaan sekä suhde omiin vanhempiin. Lapsi-vanhempisuhde vaikuttaa merkittävästi lapsen kehitykseen ja luo lapselle perusluottamuksen omiin kykyihin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla 4.- ja 5.-luokkalaisten lasten kouluun kiinnittymistä ja lapsi-vanhempisuhdetta sekä tutkia miten taustatekijät ja lapsi-vanhempisuhde ovat yhteydessä 4.- ja 5.-luokkalaisten lasten kouluun kiinnittymiseen. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää perhepalveluissa. Tutkimuksen aineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2019 Kouluterveyskyselyä. Kohderyhmänä olivat Suomen peruskoulun 4. ja 5. vuosiluokan oppilaat (n=99686). Lapsi-vanhempisuhdetta tarkasteltiin lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen avoimuuden ja keskusteluyhteyden kautta sekä kouluun kiinnittymistä tarkasteltiin koulusta pitämisen kautta. Aineistoa analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin, käyttäen kuvailuun frekvenssejä ja prosenttiosuuksia. Analyysit tehtiin tytöille ja pojille erikseen, joissa ristiintaulukoinnin ja khiin neliötestin avulla tarkasteltiin taustamuuttujien (luokka-aste, asumisolot ja ulkomaalaistaustaisuus) sekä lapsi-vanhempisuhteen yhteyksiä 4.- ja 5.-luokkalaisten lasten kouluun kiinnittymiseen. Lopuksi tehtiin monimuuttujamallinnus logistista regressiota hyödyntäen. Tutkimuksen tulosten mukaan hyvä kouluun kiinnittyminen oli tytöillä yleisempää kuin pojilla. Tytöistä 81,9 prosenttia ja pojista 74,0 prosenttia oli hyvin kouluun kiinnittyneitä. Siirryttäessä ylemmälle luokka-asteelle sekä tytöillä että pojilla kouluun kiinnittyminen heikkeni. Molempien vanhempien kanssa asuvilla tytöillä ja pojilla kouluun kiinnittymien oli parempaa kuin muulla tavoin asuvilla lapsilla. Ulkomaalaistaustaisilla tytöillä ja pojilla, jotka olivat syntyneet joko Suomessa tai ulkomailla hyvä kouluun kiinnittyminen oli yleisempää kuin suomalaisen syntyperän omaavilla. Vanhempien kanssa vuorovaikutuksen avoimeksi kokevilla tytöillä ja pojilla kouluun kiinnittyminen oli yleisempää kuin muuhun ryhmään kuuluvilla lapsilla sekä hyvän keskusteluyhteyden vanhempien kanssa omaavilla tytöillä ja pojilla hyvä kouluun kiinnittyminen oli yleisempää kuin niillä tytöillä ja pojilla, joiden keskusteluyhteys vanhempien kanssa oli heikompi. Vakioidussa logistisessa regressiomallissa hyvään kouluun kiinnittymiseen yhteydessä olivat 4.luokka, molempien vanhempien kanssa asuminen, ulkomaalaistaustaisuus sekä avoin vuorovaikutus vanhempien kanssa. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että lapsi-vanhempisuhteen laadulla on yhteys lapsen kouluun kiinnittymiseen. Jatkossa olisi aiheellista tutkia lapsi-vanhempisuhteeseen vaikuttavia tekijöitä, jotta löydettäisiin uusia keinoja tukea lapsen ja vanhemman suhteen kehittymistä ja vahvistumista ja sitä kautta parantaa myös lapsen kouluun kiinnittymistä.