Digitalisaation hallinnointi valtioneuvostotasolla - tarvitseeko Suomi vahvemman digiministerin?

Abstract

Tämä tutkimus tarkasteli Suomen valtioneuvostotason tietohallinnon ja digitalisaation johtamista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka digitalisaatiota hallinnoidaan valtioneuvostotasolla, mitä haasteita hallinnoinnissa on ja millaisia kehitysehdotuksia hallinnoinnin parantamiseksi on olemassa. Lähtöoletuksena tutkimuksessa kysyttiin, olisiko digitalisaatiohallinnoinnin poikkihallinnolliseksi tehostamiseksi ratkaisuna nykyistä vahvemmilla valtaoikeuksilla varustettu digitalisaatiosta vastaava ministeri. Tutkimus antaa hyvän kuvan digitalisaation nykytilanteesta ja sen avulla voidaan käydä laajamittaista keskustelua valtioneuvostotason tietohallinnon kehittämisestä ja siihen liittyvistä haasteista, sekä se antaa mielenkiintoisia ja monipuolisia kehitysehdotuksia. Varsinaisesta valtioneuvostotason digitalisaatiohallinnoinnista on vähän tutkimustietoa, minkä vuoksi tässä tutkimuksessa aihetta lähestyttiin laadullisen tutkimuksen keinoin.

Tutkimusaineisto kerättiin yhdeksältä informantilta kahdeksassa matalasti strukturoidussa teemahaastattelussa. Haastateltavat edustivat ministeriöiden virkamieskuntaa, edunvalvontajärjestöjä, kaupunkia, virastoa ja yliopistoa, jolloin saatiin laaja näkökulma julkisen sektorin toiminnasta ja yhteiskunnan digitalisaatiokehityksen vaatimuksista. Haastattelujen analyysiä ohjasi aineistolähtöinen induktiivinen sisällönanalyysi. Digitalisaatiohallinnoinnin haasteet jaettiin kahdeksaan kategoriaan, jotka olivat rakenteelliset ongelmat, yhteistoiminnallisiin alustoihin liittyvät ongelmat, poliittiseen päätöksentekoon ja -johtamiseen liittyvät haasteet, digitalisaatiohankkeiden rahoitus ja hankinta, virkamiesten ja valtion toimintakulttuuri, sekä digitalisaation strategian muodostaminen ja toimeenpano.

Siiloutunut ministeriörakenne ja yhteistoimintaa tukevien alustojen heikko toimivuus nousivat tässä tutkimuksessa tärkeimmiksi digitalisaatiohallinnoinnin haasteiksi. Siiloutuminen hankaloittaa poikkihallinnollista digitalisaatiojohtamista aiheuttaen tehottomuutta ja päällekkäisiä hankkeita. Yhteistoimintaa tukevia toimintamalleja tulisi kehittää enemmän. Nykyisten yhteistyöalustojen ongelmat liittyvät kuntien ja valtion välisen dialogin ja toiminnan kehittämiseen, hankkeiden seurantaryhmien toiminnan parantamiseen, sekä integroivan digitalisaatio-ohjelman puutteeseen. Poliittisen päätöksentekokyvyn puute nähdään myös suurena digitalisaatiokehityksen ongelmana.

Tutkimuksen tuloksien perusteella on selvää, että digitalisaatiohallinnointia tulee kehittää parantamalla asiakaslähtöisiä yhteiskehittämistä tukevia toimintamalleja organisaatio- tai ministeriörakenteen muutosten sijaan. Digitalisaatiohallinnointia on kehitettävä, jotta julkishallinto pystyy tarjoamaan asiakaslähtöisiä palvelukokonaisuuksia, ja vastaamaan entistä tehokkaammin tulevaisuuden tuomaan muutostarpeeseen.