Aikuisten potilaiden osallistuminen terveyspalveluihin erikoissairaanhoidossa - ammattilaisten näkökulma
Moksén, Sanna (2020)
Moksén, Sanna
2020
Hoitotieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Nursing Science
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-11-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012018360
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012018360
Tiivistelmä
Yhteiskunnan rakenteiden muutos pakottaa kehittämään myös terveyspalveluita. Terveyseroja tulee kaventaa, terveyspalveluiden tasa-arvoisen saatavuuden tulee parantua ja kustannuksia tulee hillitä. Koska potilaiden tiedollinen epätasa-arvoisuus vaikuttaa terveyseroihin ja aiheuttaa yli- ja alihoitamista, on tärkeää ottaa potilaat mukaan paitsi omien terveyspalveluidensa suunnitteluun ja toteutukseen, myös yleisesti määrittelemään, mitä ovat laadukkaat ja hoitoon sitoutumisen mahdollistavat terveyspalvelut.
Tässä määrällisessä poikkileikkaustutkimuksessa käytettiin jo aiemmin psykiatrian ja somatiikan vuode-osaston hoitajien asenteita potilaan osallistumista kuvaamaan muodostettua Mental Health Consumer Participation Questionaire-mittaria. Kysely lähetetiin kahden keskussairaalan aikuisia somaattisia potilaita hoitaville ammattilaisille. Mittarin väittämät jaettiin neljään osa-alueeseen, joiden johdonmukaisuus testattiin Cronbachin alpha-arvoilla. Osa-alueet ovat kokemusasiantuntijuus, potilaan osallisuus, potilaan kapaasiteetti ja potilas osana henkilökuntaa.
Neljästä osa-alueesta vastaajat suhtautuivat positiivisimmin potilaan osallisuuteen (ka 6,04 asteikolla 1-7), joka sisälsi väittämiä potilaan osallistumisesta oman hoitonsa ja yleisesti terveyspalveluiden suunnitteluun ja toteutukseen. Kielteisin suhtautuminen vastaajilla oli siihen, että potilas olisi osana henkilökuntaa (ka 3,34). Tämä sisälsi väittämiä potilaan osallistumisesta henkilökunnan valintaan ja koulutuksen suunnitteluun. Kaksi muuta osa-aluetta olivat kokemusasiantuntijuus ja potilaan kapasiteetti. Ensin mainittu kuvasi kokemusasiantuntijan hyödyntämistä henkilökunnan kouluttamiseen, ymmärryksen lisäämiseen ja terveyspalveluiden laadun parantamiseen. Jälkimmäisessä kokonaisuudessa vastaajat arvioivat, pystyykö sairas ihminen osallistumaan omaan hoitoonsa tai monimutkaisten terveyspalveluiden suunnitteluun ja aiheuttaisiko suurempi osallistuminen stressiä henkilökunnalle.
Taustamuuttujien osalta tilastollista yhteyttä suhtautumiseen ei löytynyt. Kuitenkin aineistosta on pääteltävissä, että ikäryhmien ääripäät, pitkään työelämässä olleet ja korkeammin koulutetut suhtautuvat positiivisemmin kuin muut. Vaikka erot olivat hyvin pieniä, yleinen suhtautuminen on selvästi positiivinen. Jatkossa voisi tutkia, miten kokemusasiantuntijoina toimivat potilaat kokevat yhteistyön ammattilaisten kanssa. The change in the structures of society is also forcing the development of health services. Health inequalities must be reduced, equal access to health services must be improved and costs must be curbed. As cognitive inequalities in patients affect health inequalities and lead to over- and under-treatment, it is important to involve patients not only in the design and implementation of their own health services, but also in general to define high-quality and engaging health services.
In this quantitative cross-sectional study, the attitudes of psychiatric and somatic ward nurses were pre-viously used to describe the Mental Health Consumer Participation Questionaire. The questionnaire was sent to professionals caring for adult somatic patients at two central hospitals. The intrument´s claims were divided into four sub-areas, the consistency of which was tested with Cronbach’s alpha values. Areas include experiential expertise, patient involvement, patient capacity, and the patient as part of the staff.
Of the four areas, respondents were most positive about the patient inclusion (average 6.04 on a scale of 1 to 7), which included statements about the patient's participation in the design and implementation of their own care and health services in general. The most negative attitude of the respondents was the patient as part of the staffing (average 3.34) and it included statements about the patient's participation in staff selection and training planning. The other two areas were experiential expertise and patient capacity. The former described the use of an experienced expert to train staff, increase understanding and improve the quality of health services. In the latter set, respondents assessed whether a sick person would be able to participate in their own care or in the design of complex health services and whether greater involvement would cause stress for staff.
For background variables, no statistical relationship was found to attitudes. However, it can be concluded from the data that the extremes of age groups, those who have been in working life for a long time and those with higher education, have a more positive attitude than others. Although the differences were very small, the general attitude is clearly positive. In the future, it could be explored how experiential patients experience collaboration with professionals.
Tässä määrällisessä poikkileikkaustutkimuksessa käytettiin jo aiemmin psykiatrian ja somatiikan vuode-osaston hoitajien asenteita potilaan osallistumista kuvaamaan muodostettua Mental Health Consumer Participation Questionaire-mittaria. Kysely lähetetiin kahden keskussairaalan aikuisia somaattisia potilaita hoitaville ammattilaisille. Mittarin väittämät jaettiin neljään osa-alueeseen, joiden johdonmukaisuus testattiin Cronbachin alpha-arvoilla. Osa-alueet ovat kokemusasiantuntijuus, potilaan osallisuus, potilaan kapaasiteetti ja potilas osana henkilökuntaa.
Neljästä osa-alueesta vastaajat suhtautuivat positiivisimmin potilaan osallisuuteen (ka 6,04 asteikolla 1-7), joka sisälsi väittämiä potilaan osallistumisesta oman hoitonsa ja yleisesti terveyspalveluiden suunnitteluun ja toteutukseen. Kielteisin suhtautuminen vastaajilla oli siihen, että potilas olisi osana henkilökuntaa (ka 3,34). Tämä sisälsi väittämiä potilaan osallistumisesta henkilökunnan valintaan ja koulutuksen suunnitteluun. Kaksi muuta osa-aluetta olivat kokemusasiantuntijuus ja potilaan kapasiteetti. Ensin mainittu kuvasi kokemusasiantuntijan hyödyntämistä henkilökunnan kouluttamiseen, ymmärryksen lisäämiseen ja terveyspalveluiden laadun parantamiseen. Jälkimmäisessä kokonaisuudessa vastaajat arvioivat, pystyykö sairas ihminen osallistumaan omaan hoitoonsa tai monimutkaisten terveyspalveluiden suunnitteluun ja aiheuttaisiko suurempi osallistuminen stressiä henkilökunnalle.
Taustamuuttujien osalta tilastollista yhteyttä suhtautumiseen ei löytynyt. Kuitenkin aineistosta on pääteltävissä, että ikäryhmien ääripäät, pitkään työelämässä olleet ja korkeammin koulutetut suhtautuvat positiivisemmin kuin muut. Vaikka erot olivat hyvin pieniä, yleinen suhtautuminen on selvästi positiivinen. Jatkossa voisi tutkia, miten kokemusasiantuntijoina toimivat potilaat kokevat yhteistyön ammattilaisten kanssa.
In this quantitative cross-sectional study, the attitudes of psychiatric and somatic ward nurses were pre-viously used to describe the Mental Health Consumer Participation Questionaire. The questionnaire was sent to professionals caring for adult somatic patients at two central hospitals. The intrument´s claims were divided into four sub-areas, the consistency of which was tested with Cronbach’s alpha values. Areas include experiential expertise, patient involvement, patient capacity, and the patient as part of the staff.
Of the four areas, respondents were most positive about the patient inclusion (average 6.04 on a scale of 1 to 7), which included statements about the patient's participation in the design and implementation of their own care and health services in general. The most negative attitude of the respondents was the patient as part of the staffing (average 3.34) and it included statements about the patient's participation in staff selection and training planning. The other two areas were experiential expertise and patient capacity. The former described the use of an experienced expert to train staff, increase understanding and improve the quality of health services. In the latter set, respondents assessed whether a sick person would be able to participate in their own care or in the design of complex health services and whether greater involvement would cause stress for staff.
For background variables, no statistical relationship was found to attitudes. However, it can be concluded from the data that the extremes of age groups, those who have been in working life for a long time and those with higher education, have a more positive attitude than others. Although the differences were very small, the general attitude is clearly positive. In the future, it could be explored how experiential patients experience collaboration with professionals.