Kunnan ennakoiva kriisijohtaminen ja valmiussuunnittelu : Mitkä ovat keskisuuren kunnan vahvuudet ja heikkoudet kriiseihin varautumisessa?

Abstract

Kuntien tehtävien määrä on vuosien saatossa monipuolistunut. Kuntien keskeisimpiin tehtäviin kuuluu järjestää ja ylläpitää kuntalaisten peruspalveluita sekä huolehtia kuntalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Erilaiset poikkeus- ja häiriötilanteet ovat vaikeuttaneet kuntalaisille kuuluvien peruspalveluiden turvaamista sekä paljastaneet kuntaorganisaatiossa vallitsevia ongelmakohtia. Ajankohtainen koronakriisi on hankaloittanut esimerkiksi terveyspalveluiden saatavuutta ja siten heikentänyt monen kuntalaisen hyvinvointia. Kuntien tarkoituksena onkin yhdessä alue- ja valtiohallinnon kanssa varautua erilaisia poikkeustilanteita varten valmiussuunnittelun keinoin. Tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää, miten keskikoisessa kunnassa varaudutaan kriisitilanteita varten ennakoivan kriisijohtamisen ja valmiussuunnittelun keinoin. Tutkimuksen tärkeitä alakysymyksiä ovat puolestaan, millaisia vahvuuksia ja heikkouksia keskikokoisilla kunnilla on varautumisen suhteen, sekä se, voidaanko yhteisöllisyyttä hyödyntää voimavarana valmiussuunnittelussa. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksen muodossa. Tutkittavana ilmiönä oli pirkanmaalaisen keskikoisen kunnan valmiussuunnittelu siihen liittyvä ennakoiva kriisijohtaminen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluina, jossa haastateltavilta kysyttiin kysymyksiä tutkielman keskeisimmistä aiheista. Haastateltaviksi valikoitiin henkilöitä, jotka olivat olleet mukana kunnan valmiussuunnittelun valmisteluprosessissa alusta lähtien. Aineiston analyysi toteutettiin puolestaan teoriaohjaavana sisällönanalyysina, jossa kerättyä aineistoa peilattiin olemassa olevaan teoriaan. Keskeisin tutkimustulos on ensinnäkin se, että keskikoinen kunta pystyy varautumaan kriisitilanteita varten monipuolisesti valmiussuunnittelun eri keinoin. Haasteita varautumiseen aiheuttaa kuitenkin kriisien laaja ja monipuolinen kirjo. Haastateltavat kokivat, että kyseisen kunnan suurin vahvuus varautumisessa on toimiva kuntaorganisaatio, joka mahdollistaa kunnan sujuvan toiminnan myös poikkeus- ja häiriötilanteissa. Haasteeksi varautumisessa koettiin puolestaan yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Ongelmat ovat johtuneet erityisesti toimijoiden erilaisista toiminta- ja ajattelutavoista kriisitilanteessa. Saadun aineiston valossa kolmas keskeinen tutkimustulos koskettaa yhteisöllisyyden merkitystä. Haastateltavien mukaan keskikoisessa kunnassa yhteisöllisyyttä voidaan hyödyntää varautumisessa esimerkiksi kriisien ennaltaehkäisyn ja kriisisignaalien tunnistamisen kautta. Kokoavasti voidaan todeta, että keskikokoisen kunnan tulisi valmiussuunnittelussaan panostaa erityisesti yhteistyön syventämiseen ja kuntalaisten laajempaan huomioimiseen. Mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe olisi esimerkiksi se, kuinka kuntaorganisaatio voi omalla toiminnallaan vaikuttaa yhteisöllisyyden muodostumiseen kunnassa.