Sopimusmuutokset oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta

Abstract

Tämän tutkielman käsittelee sopimusmuutoksia oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, miten sopimusmuutoksia tarkastellaan ja arvioidaan oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta. Taustoituksena käsitellään mikä on sopimus ja miten sopimusmuutoksia käsitellään perinteisessä sopimusoikeudessa. Tutkielmassa käsitellään myös sopimuksen merkitystä oikeustaloustieteessä yleisesti. Sopimus käsitetään kahden osapuolen väliseksi suhteeksi, jossa osapuolilla on oikeuksia ja velvollisuuksia toista kohtaan. Liikesopimus katsotaan kahden yrityksen väliseksi sopimukseksi, jonka avulla osapuolet pyrkivät edistämään liiketoiminnallisia tavoitteitaan. Lojaliteettiperiaatteen mukaan osapuolten tulee pyrkiä ottamaan toistensa etu toiminnassaan. Oikeustaloustieteessä sopimus on ensisijaisesti vaihdannan väline, jolla pyritään luomaan ennakoitavuutta sopimussuhteeseen sekä ehkäisemään opportunistista käytöstä toista osapuolta kohtaan. Samalla pyritään minimoimaan transaktiokustannukset sekä mahdollisimman tehokkaaseen sopimukseen. Oikeustaloustiede yhdistää oikeustieteellisen oikeudenmukaisuuden tavoitteen ja taloustieteellisen tehokkuuden tavoitteen. Sopimuksen sitovuuden periaatteen mukaisesti perinteinen sopimusoikeus suhtautuu kielteisesti sopimuksen muuttamiseen. Kuitenkin olosuhdemuutokset ja liikesopimusten pitkäaikainen luonne voivat aiheuttaa muutostarpeita ajan kuluessa. Samoin yhteistoiminnan edistäminen voi ajoittain edellyttää joustavuutta sopimussuhteessa. Sopimuksen muuttaminen on mahdollista, jos sopimus sisältää ehdon yksipuolisesta muuttamisesta, joka antaa oikeuden yksipuolisesti muuttaa sopimusta. Sopimus voi myös sisältää ehdon uudelleenneuvotteluista, joka velvoittaa uudelleenneuvotteluun. Lisäksi ehtoja, joilla on vähän merkitystä sopimustasapainon kannalta, voidaan muuttaa yksipuolisesti. Muuten sopimusmuutos edellyttää uudelleenneuvottelua. Sopimus voidaan myös irtisanoa, jos olosuhteen muutos aiheuttaa sen, että sopimus ei olemassa olevalla sisällöllä voi jatkua. Sopimusta voidaan myös rikkoa, mikä voi johtaa sopimuksen muuttumiseen ilman nimenomaista tahdonilmaisua. Oikeustaloustieteen näkökulmasta olosuhdemuutoksen ilmetessä pitää arvioida mitkä ovat eri vaihtoehtojen hyödyt ja kustannukset, ja vaihdannan kannalta on tehokkainta valita ratkaisu, joka minimoi transaktiokustannuksia. Uudelleenneuvottelu, yksipuolinen muuttaminen ehdolla tai ilman, sopimuksen irtisanominen ja sopimuksen rikkominen ovat olosuhdemuutoksen ilmetessä vaihtoehtoja, joiden hyötyjä ja kustannuksia tulee tilanteesta riippuen arvioida. Tässä tulee huomioida sopimukseen liittyvät uponneet kustannukset, mahdollinen sopimussakko, ehdon kohtuullisuus sekä muutoksen yleinen vaikutus osapuolten väliseen suhteeseen.