Puhetta uusperheestä: Diskurssianalyysi uusperhepuheen kulttuurisista merkityksistä Helsingin Sanomien ja Meidän perhe -lehden kirjoitusten valossa
Rantalainen-Eskola, Laura (2020)
2020
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-12-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202011258212
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202011258212
Tiivistelmä
Tämän Pro gradu -tutkimuksen kohteena on tutkia uusperheisiin liittyviä kulttuurisia merkityksiä lehtikirjoitusaineistossa. Tutkimuksessa selvitetään diskurssianalyysin avulla, millaisia merkityksiä uusperheisiin liitetään lehtikirjoituksissa. Tässä tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan puhekielessä tuotettuja merkityssysteemejä ja niiden rakentamaa sosiaalista todellisuutta. Näillä merkityksillä on kulttuurisia vaikutuksia. Se, mitä ja miten uusperheistä lehtikirjoituksissa kirjoitetaan, vaikuttaa käsityksiin ja tapaan suhtautua uusperheisiin. Tässä tutkimuksessa käsitellään myös Talcott Parsonsin (1955) teoriaa perheestä universaalina toimintajärjestelmänään ja Andrew Cherlinin (1978) käsitystä uusperheestä epätäydellisenä instituutiona sekä Patricia Papernown (1984) mallia uusperheen kehitysvaiheista.
Tutkimusaineisto koostuu 28 lehtikirjoituksesta, jotka on julkaistu ajalla 1.1.2015 - 31.1.2020 Helsingin Sanomissa ja Meidän perhe -lehdessä. Uusperhediskursseja on etsitty tarkastelemalla lehtikirjoituksissa toistuvia teemoja, aiheita ja sanoja ja näihin kiinnittyviä merkityksiä. Lisäksi huomio on kohdistettu siihen, kuka tai ketkä näitä merkityksiä tuottavat, mistä näkökulmasta ja millaiseen sävyyn. Aineiston kuvaamisen yhteydessä on esitelty uusperheaiheisten lehtikirjoitusten esiintymiskerrat ja ajankohdat.
Tutkimuksen aineisto on jaettu kahteen päädiskurssiin: Ongelmadiskurssiin ja onnellisuusdiskurssiin. Näiden alle aineistosta on hahmoteltu alarepertuaarit. Ongelmadiskurssin alle sijoittuvat roolirepertuaari, tunnerepertuaari ja uhkakuvarepertuaari. Onnellisuusdiskurssin alle puolestaan asettuvat parirepertuaari ja suhderepertuaari. Lopulta tarkastellaan myös päädiskurssien välistä suhdetta. Diskurssit alarepertuaareineen on nimetty sen mukaan, miten uusperhettä on aineistossa esitetty. Nimensä mukaisesti Ongelmadiskurssi näyttää uusperheen negatiivisessa kontekstissa rooliepäselvyyksinä, vaikeina tunteina ja uhkakuvina. Onnellisuusdiskurssi esittää uusperheen uutena mahdollisuutena parisuhteeseen ja perhe-elämään, sekä uusiin ihmissuhteisiin.
Tässä tutkimuksessa käytetyssä lehtikirjoituksissa kumpikin lehti julkaisi yhtä lailla uusperheelle ongelma- tai onnellisuusmerkityksiä. Ongelmadiskurssi painottui onnellisuusdiskurssia enemmän. Tutkimustulos tuottaa huolen ongelmakeskeiseksi latautuneesta kulttuurillisesta kuvasta uusperheistä kirjoitettaessa, jolloin ennakkoluulot uusperheitä kohtaan voivat lisääntyä ja ehkä jopa estää saamasta tarvittua tukea. Uusperheiden erityispiirteet tulee tunnistaa. Sosiaalityössä tulee huomata perheiden monimuotoisuus, jotta uusperheen jäsenet voivat tulla autetuksi. Myönteiset merkitykset lehtikirjoituksissa puolestaan osoittavat, että uusperhe voi tuoda uuden mahdollisuuden perhe-elämälle, sekä lisätä onnellisuutta. Onnellisuusnäkökulmaa tulisi tuoda esiin myös rakenteellisen sosiaalityön keinoin, jotta negatiivista kulttuurista kuvaa saataisiin murrettua. Tutkimustietoa tarvitaan jatkossa lisää esimerkiksi uusperheissä elävien lasten ja miesten näkökulmasta liittyen uusperheessä elämiseen, joka tässä tutkimuksessa jäi aineiston valossa lähes näkymättömiin.
Tutkimusaineisto koostuu 28 lehtikirjoituksesta, jotka on julkaistu ajalla 1.1.2015 - 31.1.2020 Helsingin Sanomissa ja Meidän perhe -lehdessä. Uusperhediskursseja on etsitty tarkastelemalla lehtikirjoituksissa toistuvia teemoja, aiheita ja sanoja ja näihin kiinnittyviä merkityksiä. Lisäksi huomio on kohdistettu siihen, kuka tai ketkä näitä merkityksiä tuottavat, mistä näkökulmasta ja millaiseen sävyyn. Aineiston kuvaamisen yhteydessä on esitelty uusperheaiheisten lehtikirjoitusten esiintymiskerrat ja ajankohdat.
Tutkimuksen aineisto on jaettu kahteen päädiskurssiin: Ongelmadiskurssiin ja onnellisuusdiskurssiin. Näiden alle aineistosta on hahmoteltu alarepertuaarit. Ongelmadiskurssin alle sijoittuvat roolirepertuaari, tunnerepertuaari ja uhkakuvarepertuaari. Onnellisuusdiskurssin alle puolestaan asettuvat parirepertuaari ja suhderepertuaari. Lopulta tarkastellaan myös päädiskurssien välistä suhdetta. Diskurssit alarepertuaareineen on nimetty sen mukaan, miten uusperhettä on aineistossa esitetty. Nimensä mukaisesti Ongelmadiskurssi näyttää uusperheen negatiivisessa kontekstissa rooliepäselvyyksinä, vaikeina tunteina ja uhkakuvina. Onnellisuusdiskurssi esittää uusperheen uutena mahdollisuutena parisuhteeseen ja perhe-elämään, sekä uusiin ihmissuhteisiin.
Tässä tutkimuksessa käytetyssä lehtikirjoituksissa kumpikin lehti julkaisi yhtä lailla uusperheelle ongelma- tai onnellisuusmerkityksiä. Ongelmadiskurssi painottui onnellisuusdiskurssia enemmän. Tutkimustulos tuottaa huolen ongelmakeskeiseksi latautuneesta kulttuurillisesta kuvasta uusperheistä kirjoitettaessa, jolloin ennakkoluulot uusperheitä kohtaan voivat lisääntyä ja ehkä jopa estää saamasta tarvittua tukea. Uusperheiden erityispiirteet tulee tunnistaa. Sosiaalityössä tulee huomata perheiden monimuotoisuus, jotta uusperheen jäsenet voivat tulla autetuksi. Myönteiset merkitykset lehtikirjoituksissa puolestaan osoittavat, että uusperhe voi tuoda uuden mahdollisuuden perhe-elämälle, sekä lisätä onnellisuutta. Onnellisuusnäkökulmaa tulisi tuoda esiin myös rakenteellisen sosiaalityön keinoin, jotta negatiivista kulttuurista kuvaa saataisiin murrettua. Tutkimustietoa tarvitaan jatkossa lisää esimerkiksi uusperheissä elävien lasten ja miesten näkökulmasta liittyen uusperheessä elämiseen, joka tässä tutkimuksessa jäi aineiston valossa lähes näkymättömiin.