Masennuslääkkeiden seksuaaliset haittavaikutukset

Abstract

Masennukseen sairautena liittyy seksuaalisia toimintahäiriöitä: masennuspotilaista 40–50 %:lla on raportoitu seksuaalisen halukkuuden vähenemistä ja 15–20 %:lla ejakulaatio- ja orgasmivaikeuksia jo ennen lääkehoidon aloittamista. Masennuslääkkeisiin liittyy usein seksuaalisia haittavaikutuksia, jotka heikentävät potilaiden hoitoon sitoutumista ja voivat lisätä lääkehoidon aloittamiskynnystä. Seksuaalisia haittavaikutuksia ovat seksuaalisen halukkuuden väheneminen, kiihottumisvaikeudet sekä orgasmin ja siemensyöksyn vaikeutuminen. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan kaikkien masennuslääkkeiden aiheuttamia seksuaalisia haittoja. Kirjallisuushaut suoritettiin MEDLINE- ja PsycINFO-tietokannoista sekä Cochrane Librarystä. Kirjallisuuskatsaukseen otettiin mukaan meta-analyysit ja satunnaistetut kaksoissokkotutkimukset vuosilta 1999–2020. Arviot masennuslääkkeisiin liittyvien seksuaalihaittojen yleisyydestä vaihtelevat tutkimuksissa. Yleisyyteen vaikuttaa se, onko haittoja arvioitu strukturoidulla menetelmällä vai onko oletettu potilaiden kertovan niistä spontaanisti. Masennuslääkkeiden vaikutusmekanismien erojen vuoksi eri lääkkeillä ja lääkeaineryhmillä on erilainen todennäköisyys aiheuttaa seksuaalihaittoja. Yleisimpiä seksuaalihaittoja ovat seksuaalisen halukkuuden väheneminen ja orgasmivaikeudet. Erektiovaikeudet ovat haitoista harvinaisempia. SSRI-lääkkeet aiheuttavat enemmän seksuaalisia haittoja kuin muut masennuslääkkeet. Eniten seksuaalihaittoja aiheuttavat SSRI-lääkkeistä paroksetiini, sertraliini, sitalopraami ja fluoksetiini. 70 %:lla paroksetiinin, 80 %:lla sertraliinin, 70–80 %:lla sitalopraamin ja 68–80 %:lla fluoksetiinin käyttäjistä ilmeni lääkehoitoon liittyviä seksuaalihaittoja tutkimuksesta riippuen. Essitalopraami saattaa aiheuttaa hieman vähemmän seksuaalihaittoja verrattuna paroksetiiniin, sertraliiniin, sitalopraamiin ja fluoksetiiniin. 40% essitalopraamia käyttäneistä raportoi lääkehoitoon liittyviä seksuaalihaittoja. SSRI-lääkkeistä vähiten seksuaalihaittoja aiheuttaa fluvoksamiini. 20 % fluvoksamiinin käyttäjistä raportoi seksuaalihaittoja. SNRI-lääkkeistä venlafaksiinilla on korkein riski aiheuttaa seksuaalisia haittoja. Venlafaksiinin käyttäjistä 65–80 %:lla ilmeni lääkehoitoon liittyviä seksuaalihaittoja. Trisyklisistä lääkkeistä klomipramiini lisäsi orgasminsaamisvaikeuksia, joita esiintyi jopa 90 %:lla lääkkeen käyttäjistä. Vähiten seksuaalisia haittoja aiheuttivat mirtatsapiini, bupropioni, agomelatiini, moklobemidi ja reboksetiini, joiden aiheuttamien seksuaalihaittojen yleisyys ei eronnut lumelääkkeestä. Lumelääkkeen käyttäjistä 14 % raportoi seksuaalihaittoja. Nefatsodonilla, vilatsodonilla ja desvenlafaksiinilla ei myöskään todettu seksuaalisia haittoja lisäävää vaikutusta. Nämä lääkkeet eivät ole käytössä Suomessa. Vortioksetiini vaikutus seksuaalisiin toimintoihin on lumeentasoista annoksilla 5–10 mg/vrk. Seksuaalisista haittavaikutuksista on tärkeää kysyä potilaalta, koska suurin osa potilaista ei spontaanisti kerro niistä. Masennukseen liittyvät seksuaaliset toimintahäiriöt voivat myös lievittyä lääkehoidon myötä, kun potilas toipuu masennuksesta. Osalla seksuaalihaitat voivat kuitenkin jatkua koko lääkehoidon ajan. Ennen masennuslääkkeen aloitusta tulisi selvittää, kärsiikö potilas seksuaalisista toimintahäiriöistä, jotta masennuslääkkeen valinnalla ei pahenneta oireita ja lisätä potilaan kärsimystä.