Euron optimaalisuus rahaliittona
Kaasinen, Lauri (2020)
Kaasinen, Lauri
2020
Kauppatieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-12-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202011238136
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202011238136
Tiivistelmä
Rahaliitto tarkoittaa järjestelyä, jossa useampi valtio käyttää yhteistä valuuttaa. Rahaliitto vähentää kaupankäyntikuluja valuutta-alueen sisällä lisäten siten edellytyksiä talouskasvulle. Rahaliiton myötä jäsenmaat luopuvat kuitenkin myös itsenäisestä rahapolitiikasta ja mahdollisuudesta oman valuuttansa arvon säätelyyn. Tutkimukseni tavoitteena on perehtyä euroon, joka on 19 Euroopan valtion muodostama rahaliitto. Esittelen Robert Mundellin kehittämän optimaalisen valuutta-alueen teorian ja peilaan euroa valuutta-alueena sen suhteen kirjallisuuskatsauksen avulla. Lisäksi tutkimuksessani teen kuvailevan analyysin EKP:n rahapolitiikasta (mittarina perusrahoitusoperaatioiden korko) verraten sitä kymmenen euromaan tuotantokuiluihin vuosina 2014–2019. Tutkimukseni tarkoituksena on muodostaa näiden kahden komponentin kautta kokonaisuus eurosta rahaliittona ja etsiä vastausta kysymykseen siitä, onko yhteisvaluutta joillekin euromaille hyödyllisempi ratkaisu kuin toisille. Onko jäsenmaan talouden koolla vaikutusta rahaliittoon kuulumisen hyödyllisyydelle?
Robert Mundellin optimaalisen valuutta-alueen teoria perustuu sille ajatukselle, että millä valtioilla tai alueilla tulisi olla oma ja millä yhteinen valuutta. Optimaalinen valuutta-alue kokee symmetrisiä shokkeja kokonaiskysynnässään, jolloin rahapolitiikalla voidaan reagoida tilanteeseen. Kirjallisuuskatsauksen perusteella euroon liittymistä ei ole arvioitu pelkästään taloudellisilla vaikuttimilla, jonka takia euroalue koostuu heterogeenisistä talouksista, jotka eivät muodosta optimaalista valuutta-aluetta. Euroalueella on talouksia, joiden kannalta yhteinen valuutta on kannattavampi järjestely kuin toisten euromaiden. Rahaliittoja muodostettaessa keskeisimpänä pidetään sitä, että rahaliiton jäsenmailla tulisi olla samansuuntaisia shokkeja kokonaiskysynnöissään. Rahaliittoja muodostettaessa tulisi keskittyä enemmän lähtökohtiin ja edellytyksiin kuin integraation lisäykseen rahaliiton muodostamisen jälkeen.
Tuotantokuilu kuvaa prosentuaalista eroa todellisen ja potentiaalisen tuotannon välillä. Vertailemalla kymmenen valitun euromaan tuotantokuiluja vuosina 2014–2019 havaitaan samansuuntaista trendiä: negatiivisten tuotantokuilujen kaventumista. Tuotantokuilujen perusteella euroalueella on kuitenkin heterogeenisiä talouksia erilaisissa suhdannevaihteluissa, vaikka eräänlaista konvergoitumista tuotantokuiluissa onkin havaintovuosina tapahtunut. Vertaamalla tuotantokuiluja EKP:n perusrahoitusoperaatioiden korkoon havaitaan odotetusti selkeää johdonmukaisuutta EKP:n rahapolitiikassa ottaen huomioon euromaiden tuotantokuilut. EKP:n rahapolitiikka on ollut ekspansiivista vuosien 2014–2019 aikana. Samalla ajanjaksolla viiden euroalueen suurimman talousmahdin tuotantokuilut ovat olleet negatiivisia.
Euroalueen optimaalisuuteen perehtymällä tullaan johtopäätökseen, että euroalue ei ole optimaalinen valuutta-alue, mutta ei myöskään poissuljeta sitä mahdollisuutta, etteikö yhteinen valuutta olisi taloudellisesti kannattava järjestely. Euro on mitä ilmeisemmin joillekin jäsenmaille kannattavampi ratkaisu lyhyellä aikavälillä kuin toisille. Sille, onko euro yhteisvaluuttana suuremmille talouksille kannattavampi ratkaisu kuin pienemmille talouksille, ei löydetä selkeää näyttöä puolesta tai vastaan. EKP:n ekspansiivinen rahapolitiikka on ollut vuosina 2014–2019 viiden suurimman euroalueen talouden lisäksi koko Euroopan näkökulmasta loogista, joten ei voida sanoa, että EKP:n rahapolitiikka olisi täysin suurimpien talousmahtien sanelemaa.
Robert Mundellin optimaalisen valuutta-alueen teoria perustuu sille ajatukselle, että millä valtioilla tai alueilla tulisi olla oma ja millä yhteinen valuutta. Optimaalinen valuutta-alue kokee symmetrisiä shokkeja kokonaiskysynnässään, jolloin rahapolitiikalla voidaan reagoida tilanteeseen. Kirjallisuuskatsauksen perusteella euroon liittymistä ei ole arvioitu pelkästään taloudellisilla vaikuttimilla, jonka takia euroalue koostuu heterogeenisistä talouksista, jotka eivät muodosta optimaalista valuutta-aluetta. Euroalueella on talouksia, joiden kannalta yhteinen valuutta on kannattavampi järjestely kuin toisten euromaiden. Rahaliittoja muodostettaessa keskeisimpänä pidetään sitä, että rahaliiton jäsenmailla tulisi olla samansuuntaisia shokkeja kokonaiskysynnöissään. Rahaliittoja muodostettaessa tulisi keskittyä enemmän lähtökohtiin ja edellytyksiin kuin integraation lisäykseen rahaliiton muodostamisen jälkeen.
Tuotantokuilu kuvaa prosentuaalista eroa todellisen ja potentiaalisen tuotannon välillä. Vertailemalla kymmenen valitun euromaan tuotantokuiluja vuosina 2014–2019 havaitaan samansuuntaista trendiä: negatiivisten tuotantokuilujen kaventumista. Tuotantokuilujen perusteella euroalueella on kuitenkin heterogeenisiä talouksia erilaisissa suhdannevaihteluissa, vaikka eräänlaista konvergoitumista tuotantokuiluissa onkin havaintovuosina tapahtunut. Vertaamalla tuotantokuiluja EKP:n perusrahoitusoperaatioiden korkoon havaitaan odotetusti selkeää johdonmukaisuutta EKP:n rahapolitiikassa ottaen huomioon euromaiden tuotantokuilut. EKP:n rahapolitiikka on ollut ekspansiivista vuosien 2014–2019 aikana. Samalla ajanjaksolla viiden euroalueen suurimman talousmahdin tuotantokuilut ovat olleet negatiivisia.
Euroalueen optimaalisuuteen perehtymällä tullaan johtopäätökseen, että euroalue ei ole optimaalinen valuutta-alue, mutta ei myöskään poissuljeta sitä mahdollisuutta, etteikö yhteinen valuutta olisi taloudellisesti kannattava järjestely. Euro on mitä ilmeisemmin joillekin jäsenmaille kannattavampi ratkaisu lyhyellä aikavälillä kuin toisille. Sille, onko euro yhteisvaluuttana suuremmille talouksille kannattavampi ratkaisu kuin pienemmille talouksille, ei löydetä selkeää näyttöä puolesta tai vastaan. EKP:n ekspansiivinen rahapolitiikka on ollut vuosina 2014–2019 viiden suurimman euroalueen talouden lisäksi koko Euroopan näkökulmasta loogista, joten ei voida sanoa, että EKP:n rahapolitiikka olisi täysin suurimpien talousmahtien sanelemaa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8354]