Väliaikakertauksen soveltaminen tietokoneavusteisessa kielten oppimisessa

Abstract

Tutkimus on kirjallisuuskatsaus väliaikakertauksen tuomiin etuihin tietokoneavusteisen kielten oppimisen näkökulmasta. Väliaikakertauksen keskeisin ominaisuus on intervallit, joiden tarkoitus on pidentää aikaa, jonka opitut asiat säilyvät muistissa tai palauttaa unohdetut asiat uudelleen opeteltaviksi. Jokainen tehty kertaus vahvistaa oppijan muistijälkeä ja hidastaa unohtamisen aiheuttamaa muistin korruptiota. Ajan kanssa intervallit pidentyvät, mutta jos oppija ei muista opittua asiaa, niin alkavat intervallit alusta. Tutkimus perehtyy väliaikakertauksen taustoihin. Ne ulottuvat aina Ebbinghausen tekemiin tutkimuksiin vuodelle 1880, sekä niistä johdettuihin ilman tietokonetta toimiviin intervallijärjestelmiin, kuten Leitnerin järjestelmään. Eteenkin Leitnerin järjestelmä toimii nykypäivänä pohjana huomattavalle määrälle algoritmeja ja ohjelmistoja. Väliaikakertauksessa käytettyjen intervallien hyödyt nousevat selkeästi esille eteenkin termistön ja vieraankielten sanaston opiskeluissa, mutta samalla opiskelijalta vaaditaan huomattava määrä sitoutumista, motivaatiota ja itseohjautumista. Väliaikakertaus yhdistettynä kielten opetukseen antaa selvän edun tavanomaiseen lyhyt aikaiseen opiskeluun tai sanalistojen käyttöön. Siitä huolimatta on huomioitava, että väliaikakertauksen lopettaminen kuitenkin johtaa enemmin tai myöhemmin asioiden unohtamiseen. Tekstissä tarkastellaan myös, kuinka väliaikakertaus on kehittynyt ja millaisia mahdollisuuksia se tarjoaa nykypäivänä eri ohjelmien muodossa. Tutkimus avaa lähemmin esimerkiksi Anki-, Duolingo- ja suomalaisen WordDiven-ohjelmien taustoja ja tarkastelee niiden eroja.