Verotuksen muuttaminen ja verovelvollisen oikeusturva
Salminen, Salli (2020)
2020
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-12-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202011208113
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202011208113
Tiivistelmä
Verotusmenettelyä ja sen sääntelyä on uudistettu merkittävästi 2010–luvulla osana Verohallinnon tietojärjestelmien uudistamishanketta. Muutoksen kohteena on ollut myös verotuksen viranomaisaloitteista oikaisua, muutoksenhakua sekä seuraamusmaksuja koskeva sääntely. Tutkielmassa tarkastellaan uudistettua sääntelyä verotuksen muuttamisen ja verovelvollisen oikeusturvan näkökulmasta. Verotusmenettelyn erityispiirteinä voidaan pitää massamenettelyä, kevennettyä viranomaisen tutkimisvelvollisuutta sekä yleistyvää automaatioon perustuvaa päätöksentekoa. Nämä erityispiirteet asettavat haasteita perustuslain 21 §:n mukaisen oikeusturvan asianmukaiselle toteutumiselle. Erityisesti automaattinen päätöksenteko on ollut yhteiskunnallisen keskustelun aiheena sen laillisen perustan ja oikeusturvanäkökulmien vuoksi.
Tutkielmassa pyritään selvittämään, miten verotusta voidaan muuttaa jälkikäteisesti. Lisäksi pyritään vastaamaan kysymykseen, miten verovelvollisen oikeusturva muodostuu ja miten oikeusturva taataan verotuksen muuttamisessa. Käsittely on rajattu koskemaan tuloverotusta sekä oma-aloitteisia veroja. Tutkielma on lainopillinen. Tutkielman lähdeaineistoa ovat pääasiassa kansallinen lainsäädäntö, oikeuskirjallisuus ja lainvalmisteluaineistot. Uudistuneen lainsäädännön tutkimuksen haasteena on vähäinen määrä aiempaa tutkimusta, jonka avulla tukea esitettyjä argumentteja.
Tutkimustehtävään on vastattu lähestymällä aihetta ensin varsinaisen verotuspäätöksen muodostumisen ja siihen liittyvien menettelysäännösten näkökulmasta, jonka jälkeen on käsitelty verotuksen muuttamiseen liittyvää sääntelyä. Näiden jälkeen on tarkasteltu verovelvollisen oikeusturvaa ja sen takeita käsittelyn eri vaiheissa.
Tutkimuksen perusteella keskeiset verotuspäätöksen muuttamisen keinot ovat viranomaisaloitteinen oikaisu sekä verovelvollisen tai veronsaajien muutoksenhaku. Verovelvollisen oikeusturvatarpeet korostuvat erityisesti verovelvollisen vahingoksi tapahtuvassa oikaisussa. Kuuleminen on tärkeä oikeusturvan tae kaikissa menettelyn vaiheissa. Menettelysäännösten lisäksi viranomaisaloitteista oikaisua rajoittaa erityisesti uudelleen harkinnan kielto, jonka mukaan viranomainen ei voi oikaista päätöstä, joka on kertaalleen tutkittu ja nimenomaisesti ratkaistu. Muutoksenhakuoikeus on puolestaan tärkein osa verovelvollisen jälkikäteistä oikeusturvaa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön ja verotuksen oikaisulautakunnan asema Verohallinnon yhteydessä heikentänee muutoksenhakujärjestelmän uskottavuutta verovelvollisen näkökulmasta, vaikka kyseisillä toimielimillä on itsenäinen ratkaisuvalta toiminnassaan.
Verotusmenettelyn uudistuksessa oikaisun ja muutoksenhaun määräaikoja sekä seuraamusmaksuja on kaavamaistettu ja yhdenmukaistettu eri verolajien osalta. Yksinkertainen muutoksenhakujärjestelmä onkin oikeusturvan kannalta tavoiteltava järjestelmän ominaisuus. Uudistusten taustalla vaikuttaa kuitenkin olleen laajan automaattisen päätöksenteon mahdollistaminen, mikä voi vaarantaa verovelvollisen oikeusturvan täysimääräisen toteutumisen.
Tutkielmassa pyritään selvittämään, miten verotusta voidaan muuttaa jälkikäteisesti. Lisäksi pyritään vastaamaan kysymykseen, miten verovelvollisen oikeusturva muodostuu ja miten oikeusturva taataan verotuksen muuttamisessa. Käsittely on rajattu koskemaan tuloverotusta sekä oma-aloitteisia veroja. Tutkielma on lainopillinen. Tutkielman lähdeaineistoa ovat pääasiassa kansallinen lainsäädäntö, oikeuskirjallisuus ja lainvalmisteluaineistot. Uudistuneen lainsäädännön tutkimuksen haasteena on vähäinen määrä aiempaa tutkimusta, jonka avulla tukea esitettyjä argumentteja.
Tutkimustehtävään on vastattu lähestymällä aihetta ensin varsinaisen verotuspäätöksen muodostumisen ja siihen liittyvien menettelysäännösten näkökulmasta, jonka jälkeen on käsitelty verotuksen muuttamiseen liittyvää sääntelyä. Näiden jälkeen on tarkasteltu verovelvollisen oikeusturvaa ja sen takeita käsittelyn eri vaiheissa.
Tutkimuksen perusteella keskeiset verotuspäätöksen muuttamisen keinot ovat viranomaisaloitteinen oikaisu sekä verovelvollisen tai veronsaajien muutoksenhaku. Verovelvollisen oikeusturvatarpeet korostuvat erityisesti verovelvollisen vahingoksi tapahtuvassa oikaisussa. Kuuleminen on tärkeä oikeusturvan tae kaikissa menettelyn vaiheissa. Menettelysäännösten lisäksi viranomaisaloitteista oikaisua rajoittaa erityisesti uudelleen harkinnan kielto, jonka mukaan viranomainen ei voi oikaista päätöstä, joka on kertaalleen tutkittu ja nimenomaisesti ratkaistu. Muutoksenhakuoikeus on puolestaan tärkein osa verovelvollisen jälkikäteistä oikeusturvaa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön ja verotuksen oikaisulautakunnan asema Verohallinnon yhteydessä heikentänee muutoksenhakujärjestelmän uskottavuutta verovelvollisen näkökulmasta, vaikka kyseisillä toimielimillä on itsenäinen ratkaisuvalta toiminnassaan.
Verotusmenettelyn uudistuksessa oikaisun ja muutoksenhaun määräaikoja sekä seuraamusmaksuja on kaavamaistettu ja yhdenmukaistettu eri verolajien osalta. Yksinkertainen muutoksenhakujärjestelmä onkin oikeusturvan kannalta tavoiteltava järjestelmän ominaisuus. Uudistusten taustalla vaikuttaa kuitenkin olleen laajan automaattisen päätöksenteon mahdollistaminen, mikä voi vaarantaa verovelvollisen oikeusturvan täysimääräisen toteutumisen.