Työn intensiteetin ja työssä jaksamisen välinen yhteys sosiaali- ja terveysaloilla

Abstract

Tämän päivän yhteiskunta on suurten muutosten edessä. Työelämään kohdistuu haasteita, jotka koskettavat niin työpaikkojen määrää kuin työntekijöiden hyvinvointia. Työvoimaa yritetään saada lisää sekä luomalla uusia työpaikkoja että lisäämällä nykyisten työikäisten määrää työelämässä. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa pyritään uudistamaan tehokkaammaksi ja kansalaiset paremmin tavoittavaksi samalla, kun sitä koettelevat uudet ja yllättävät tilanteet muun muassa maailmanlaajuisen koronaepidemian aiheuttamina. Sotealojen kohtaamat paineet kulminoituvat työntekijöiden työoloihin ja näin ollen huomion kiinnittäminen työympäristön eri tekijöihin onkin välttämätöntä ihmisten työssä jaksamisen kannalta.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan työn intensiteetin ja työssä jaksamisen välistä yhteyttä sosiaali- ja terveysaloilla. Työn intensiteettiä tarkastellaan työn fyysisen ja psyykkisen kuormittavuuden, kiireen sekä työntekijöiden käyttämien digitaalisten välineiden kautta. Työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus yhdessä kiireen kanssa ovat aiempien tutkimusten mukaan keskeisiä työssä jaksamiseen vaikuttavia tekijöitä. Myös digitalisaatio on vaikuttanut koko työelämään radikaalisti, mutta sen vaikutuksia työntekijöiden kokemana ei kuitenkaan ole aikaisemmin tutkittu. Näin ollen se on yksi tämän tutkimuksen mielenkiinnon kohteista. Työssä jaksamista käsitellään työhyvinvoinnin ja työkyvyn kautta. Tutkimuksen taustamuuttujiksi valittiin vastaajan sukupuoli, ikä, koulutusaste, työnantajasektori sekä tieto siitä, asuuko perheessä lapsia vai ei. Tutkimuksen aineistona on Tilastokeskuksen Työolotutkimus 2018, josta on erotettu tarkasteltavaksi sosiaali- ja terveysaloilla työskennelleet vastaajat (n=795). Tuloksia kuvaillaan frekvenssijakaumilla, keskiarvovertailuilla ja varianssianalyysillä. Analyysi toteutetaan lineaarisella regressiomenetelmällä, jonka avulla voidaan mallintaa eri muuttujien välisiä yhteyksiä.

Tutkimustulosten mukaan vahvimmin sosiaali- ja terveysalojen työntekijöiden työkykyä selittävä muuttuja on kiire. Myös ikä, työssä koettu fyysinen rasittavuus ja vastaajan sukupuoli vaikuttavat työntekijöiden työkykyyn. Koska vertailu kohdistui miehiin, kertoimen ollessa positiivinen naissukupuolen voidaan tulkita lisäävän työkykyä miehiin verrattuna. Myös sosiaali- ja terveysalojen työntekijöiden työhyvinvointiin vahvimmin on yhteydessä kiire, kuten heidän työkykyynsäkin. Työn henkinen rasittavuus ja naissukupuoli nousivat myös merkittäviksi työhyvinvointia selittäviksi tekijöiksi. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat useiden aiempien tutkimusten tuloksia. Työn kuormittavuus on kasvanut sosiaali- ja terveysaloilla viime vuosina ja sen merkitys korostuu tarkasteltaessa työntekijöiden työkyvyn ja työhyvinvoinnin heikkenemistä. Osasyynä tähän on kiire, joka vaikuttaa myös muihin työnteon osa-alueisiin. Tämän tutkimuksen aineistossa digitaalisten välineiden käyttö ei osoittautunut sote-alojen työntekijöiden työssä jaksamisen kannalta merkittäväksi tekijäksi, mutta työelämän digipainotteisuus asettaa työn tekemiselle omat haasteensa erilaisten järjestelmien hallinnan muodossa ja on tärkeä tutkittava jatkossakin.

Työssä jaksamisen heikkeneminen on kasvava ongelma etenkin naisvaltaisilla aloilla. Se altistaa sairauspoissaoloille ja lisää inhimillisten koettelemusten lisäksi yhteiskunnalle koituvia kustannuksia. Työvoiman ikääntyessä tulisi kiinnittää enemmän huomiota myös ikäjohtamiseen, sillä sen merkitys korostuu pitempiä työuria tavoiteltaessa. Lisäksi sotealojen arkea kuormittavat sekä hallinnolliset uudistukset että globaaleihin haasteisiin vastaaminen, joten tarvetta työelämätutkimukselle on myös tulevaisuudessa.