Automaattinen päätöksenteko verotuksessa : Erityisesti automaattisen päätöksenteon ongelmallisuudet suhteessa lainsäädäntöön

Abstract

Automaattinen päätöksenteko ja hallintoautomaatio ovat olleet viime vuosina oikeustieteellisessä keskustelussa kiihtyvästi esillä. Tämä kandidaatintutkielma käsittelee keskeisiä lainsäädännöllisiä kysymyksiä, joita liittyy automaattiseen päätöksentekoon. Tarkastelua tehdään julkishallinnon ja erityisesti verotuksen näkökulmasta. Aiheen kannalta keskeisiä ja myös tutkielmassa painotettuja elementtejä ovat perustuslain asettamat vaatimukset, hallintolaista tulevat hyvän hallinnon periaatteet, ylimpien laillisuusvalvojien käytännön ratkaisut, sekä EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen vaikutukset.

Tutkielmassa käytetään metodina lainoppia, joten tutkimuskohteena on voimassa oleva oikeus. Lainoppi keskittyy tulkitsemaan ja systematisoimaan oikeutta. Lainopillisen lähestymistavan avulla tutkielmassa pyritään selvittämään, mitä reunaehtoja voimassa olevat säädökset asettavat automaattisen päätöksenteon käytölle verotuksessa ja millaisia ongelmallisuuksia automaattisen päätöksenteon käyttöön liittyy. Tarkastelussa tilaa annetaan myös nykylainsäädännön jättämille aukoille eli sääntelemättömille alueille. Lisäksi tutkielmassa kiinnitetään perinteisen lainopin alan ulkopuolelta huomiota automaattista päätöksentekoa koskevan hallinnon yleislainsäädännön valmistelutyöhön.

Tutkielman alussa käydään läpi aiheen taustaa, joka auttaa lukijaa ymmärtämään automaattisen päätöksenteon kehityskulun yhteyttä yhteiskuntaan sekä aiheen merkittävyyttä meidän kaikkien kannalta. Pääpaino läpi tutkielman on silti automaattista päätöksentekoa koskevan lainsäädännön systematisoinnissa ja tulkinnassa. Tutkielmassa nivotaan yhteen monen eri oikeuslähteen vaikutuksia ja arvioidaan niitä erityisesti verotuksen kannalta.

Tutkielman johtopäätöksissä tehdään arvio automaattisen päätöksenteon nykytilanteen oikeudellisesta kestämättömyydestä, joka johtuu erityisesti perustuslain lailla säätämisen vaatimuksesta ja merkittävänä perusoikeutena pidetyn oikeusturvan loukkaamisesta. Samalla kuitenkin tunnistetaan yhteiskunnan muut aiheeseen liittyvät intressit, kuten hallinnon kustannustehokkuus ja käsittelyn yhdenmukaisuus. Lopussa myös todetaan, että täysi paluu virkailijatyönä tehtävään manuaaliseen käsittelyyn ei ole enää realistinen vaihtoehto.